Huh, vähän väsyttää, koko porukkaa. Koska emme kesällä töiden vuoksi päässeet riittävästi reissaamaan harrastustarpeen tyydyttämiseksi, päätin pyhittää koko tämän viikonlopun harrastamiselle. Ihan kivaa oli, vähän rankaa tosin.
Lauantaina suuntasimme ennen klo 7 Skodan (laina Skodan) nokan kohti Lempäälää. Siellä oli Whippet Harrastajien tapahtuma, eli Open Show, eli epävirallinen näyttely vain ja ainoastaan whippeteille. Näkyi siellä tosin muutama vääränrotuinen maisemaa pilaamassa turisteina ( vääränrotuisten omistajat lienee ymmärtävät, että tähän kuuluu *vink* hymiö perään). Tuomarina oli Khalibadh whippettejä kasvattava ruotsalainen Annette Stone.
Whippettejä tuonne oli ilmoitettu vaatimattomat 117 ( tai jotakin sinne päin, en nyt jaksa kaivaa virallista lukua mistään). Paikka oli Lempäälän Manttaalitalo, hieman ahdas, mutta viihtyisä paikka. Ja minusta sinne mahduttiin yllättävän hyvin. Päivä oli pitkä, mutta ei pitkästyttävä, kiitos hyvän seuran ja kauniiden koirien. Wiljamilta tosin jos kysytään, niin päivä oli myös pitkästyttävä, mutta Wiljamilta ei nyt tässä yhteydessä mielipidettä kysytä.
Hilleri otti osaa nuorten luokkaan, jossa mukana oli myös siskot Iitu ja Lara. Iitu ja Lara olivat elämänsä ensimmäisessä näyttelyssä. Ahdas sisänäyttely ei aina ole paras mahdollinen paikka aloittaa, etenkään jos koira on yhtään arka, mutta Lara ja Iitupa eivät ole arkoja, samanlaisia reippaita hössöttäjiä kuin muutkin Clean lapset. Kovasti olin ylpeä Clean reippaista tyttäristä. Yleisö saikin varmasti koko rahan edestä showta kuin kolme siskosta sinkoili peräkanaa kehässä. Pääasiahan on, että koirilla on hauskaa, ja näillähän oli. Hienosti aloitti Iitu, oli luokassaan 3. kunniapalkinnon kera, Hilleri oli 4. mutta jäi ilman kunniapalkintoa. Luokassa taisi olla 10 ilmoittautunutta, että ihan kohtalaisen mukava tulos molemmilta siskoilta. Ja hyvän arvostelun sai Larakin, vaikka ei sijoittunutkaan.
Mexi osallistui avoimeen luokkaan kaikkine läskeineen. Luokassa oli peräti 17 osallistujaa, ja tasokin kohtuullisen korkea. Ilmeisesti tämän luokan koirat olivat poikkeuksellisen hyviä liikkujia, koska tuomari näyttä kovasti nauttivan niiden liikkeiden ihailusta... juostiin, ja juostiin ja juostiin vielä muutama kierros lisää. Lopulta tuntui, että kierros vielä, niin alkaa kaikki pyöriä silmissä. Vaan mikäpä Mexin kanssa on juostessa, hienosti kun liikkuu. Mexi saikin kutsun osallistua myös parhaat liikkeet kilpailuun, mutta siitä myöhemmin. Miljoonan juoksukierroksen jälkeen tuomari sai koirat järjestykseen, ja Mexi ylsi 3. sijalle kunniapalkinnon kera. Tätä voisi ison läskikasan kanssa pitää jo erinomaisena saavutuksena.
Sitten oli Clean vuoro käyttöluokassa. Luokassa oli vain 6 osallistujaa. Pyörähdimme muutaman kiekan kehässä ja Clea voitti luokan. Pitkään mietin, kumman ilmoitan käyttöluokkaan Hillerin vai Clean. Päädyin sitten kuitenkin Cleaan, mutta ensi vuonna on sitten todennäköisesti Hillerin vuoro.
Parhaan nartun valinnassa ei Team Wiles kauaa joutunut mukana roikkumaan, mutta olihan sitä jo tuossakin ihan riittävästi, menestystä siis.
Sitten alkoivat ylimääräiset kilpailut.
Ensin narttujen parhaat liikkeet. Tähän kilpailuun oli siis päässyt mukaan Mexi. Jo pelkkä mukaanpääsy on hieno juttu, vaikka voittoa ei tullutkaan. Kisan voitti Möttösen isoisän isän sisko Muumi ansaitusti.
Sitten kilpailtiin parhaasta päästä. Kyseisen kisan kesällä voitti Mexi, mutta tällä kertaa voitto meni kauniille Pojanrinteen Lady Ellenille. Mukana kisassa meidän porukasta oli Mexin lisäki myös Clea sekä Iitu ja Lara. Kiitos Bravo-isukin, kaikilla lapsilla on erittäin ihastuttavat naamat.
Kasvattajakilpailussa oli ensimmäistä kertaa mukana myös Wiles-ryhmä... Mexi, Iitu, Lara ja Hilleri. Valitettavasti unohdin ottaa arvostelun, joten salaisuudeksi jäi, mitä mieltä tuomari oli hilpeästä tiimistämme... ainakin käytös oli yhdenmukaista. Parhaaksi ryhmäksi valittiin Pipsqueak -ryhmä.
Sitten oli jälkeläisryhmien vuoro. Olisi ollut mahdollista esittää myös Clean oma jälkeläisryhmä, mutta otimme sitten kuitenkin osaa Bravon ryhmään. Ryhmässä oli Iitu ja Mexi, sekä muista pentueista Viima ja Säde. Tällä ryhmällä saavutettiin BIS-jälkeläisryhmä titteli.
Kilpailtiin myös parhaasta 3 -sukupolvea ryhmästä, ja taas tuli voitto kotiin kokoelmalla Kipinä (Clean isä siis), Clea ja Mexi.
Ja vielä päivän päätteeksi valittiin paras pari, johon "jälki-ilmoittauduimme"... kannatti, Clea ja Mexi olivat päivän BIS-pari.
Sanoisin, että varsin onnistunut päivä... ai niin, vielä yksi asia unohtui, jossakin välissä Clea valittiin myös BIS käyttökoiraksikin.
Ei muuta kuin naapuriin hampurilaiselle ja Skoda kohti Kotkaa. kotona oltiin joskus 21.30 ja varsin väsyneinä. Nukkumaan ja aamulla taas ylös...
Koska sunnuntaina käytiin sitten kauden viimeisissä juoksukisoissa Hyvinkäällä. Tai no, makkarakisoissa, jotka eivät kilpailu ole ollenkaan, enemmänkin hauska harjoituskerta. Kaikki osallistujat saivat koiranmakkaraa, ja osa koirista olikin sitä mieltä, että kun palkka oli jo saatu, mitä sitä enää juoksemaan. Tihut eivät onneksi kuuluneet tähän porukkaan.
Clea ja Hilleri ottivat mittaa toisistaan 280 m matkalla. Pienen alku hapuilun jälkeen Hilleri ymmärsi, mistä on kyse ja pinkoikin varsin mallikkaasti ja jopa ohitti Clean etusuoralla. Hilleri tuli ainakin 2 metriä ennen Cleaa maaliin ja retuutti viehettäkin oikein mallikkaasti, kun ensi äiti oli näyttänyt vähän mallia. Tuli sitten vahvistus epäilyilleni... Hilleri on nopeampi kuin Clea... ajattelin Clealle pentuja suunnitellessani, että ei tuosta enää paljon voi parantaa kuin koossa... vaan iloisesti olen joutunut näiden ipanoiden suhteen yllättymään monessa asiassa.
Nipsu ja Mexi mittelivät etusuoran verran. Kyllä oli Nipsu tohkeissaan kun pääsi vieheen perään, oli todella liikuttavaa katsoa toisen intoa. Täytyy nyt vaan valmentajan ryhdistäytyä ja laittaa talven aikana Nipsu kuntoon ensi kaudelle veteraanikisoihin. Nipsulle se on viimeinen kisakausi iän puolesta. Nipsu nautti, eikä Mexi tuota riemua juuri haitannut. Mexille ei oikein valjennut mikä on Hyvinkään ilmassa liehuvan vieheen tarkoitus, hiljalleen se loikki Nipsun perässä ja katseli maisemia. Vieheen sijasta se sitten pöllytti Nipsua maalissa. No, kaikista ei tule juoksijoita, Mexi saa jatkossakin pysyä näyttelykehissä, ellei jotakin ihmettä tapahdu.
Hilleri innostui touhusta niin paljon, että ei olisi halunnut autoon millään. Buffy, joka ei jalkavamman vuoksi päässyt juoksemaan murjotti koko loppu päivän, mutta lauhtui sitten illalla kun sai osallistua palkintomakkaroiden syömiseen.
Siihen sitten taisi loppua meidän tämä kausi näyttelyiden ja juoksujen osalta. Sitten vaan toivomaan parempia talvisäitä kuin viime talvena, jotta koiria pääsee liikuttamaan kunnolla, ja olisivat kunnossa heti kauden alussa, jo vaikka Talvimaastoissa.
kiitos mukavien tapahtumien järjestäjille, nyt täytyy mennä nukkumaan...
