perjantai 8. toukokuuta 2009

UUDET NAAPURIT ESITTÄYTYIVÄT

KAS, VIEREISEN TALON SEINIEN ALLA, ON PESÄ PIENOINEN ORAVALLA. SEN POIKASET SIELLÄ NE LEIKKIÄ LÖI, VAAN NAAPURIN HURTAT YHDEN SÖI.

Sen ajan, jonka olemme tässä punaisessa tuvassamme asuneet, ei ole juurikaan tarvinut naapureista valittaa. Huomasin tänään jo vuoden verran tyhjillään olleen naapuritalon saaneen uudet asukkaat ... oravaperheen. Tänään sitten olivat perheen pienokaiset tulleet tutustumaan uuteen pihamaahansa ja vähän naapurinkin.
Kun tulin iltapäivällä töistä kotiin, huomasin pienen oravan yrittävän pois pihaltamme. Pikkuinen ei vaan ymmärtänyt, miten tiheää verkkoa kiivetään. Menin hätistelemään oravaa pois, mutta sepä ei hätistelyistäni välittänyt. Tämä pikkukurre oli erittäin utelias ja halusi ehdottomasti tulla tekemään lähempää tuttavuutta kanssani. Se yritti kiivetä jalkaani pitkin ylös ja lähti seuraavaam minua. No, eihän siinä muu auttanut kuin hakea hanskat, ja nostaa kurre oikealle puollelle aitaa. Pörröhäntä vilistikin iloisesti omalle puolelleen ja kipitti kotinsa seinää pitkin katonrajassa sijaitsevaan kotiinsa. Rauha maassa, ja päästin koirat pihalle.
Pihalta alkoin jonkin ajan kuluttua kuulua raivokas kuorokiljunta. Ryntäsin katsomaan metelin syytä... kaikki kolme kurrelasta oli tullut ulos ihmettelemään outoja kiljuvia naapureita. Koska koirieni mielestä oravat ovat parasta mitä koira voi suuhunsa saada, päätin kerätä koko katraan sisälle.
Ei ollut kukaan kurrelapsille kertonut elämän ikävistä puolista. Uteliaalle ja rohkealle uudelle pikkuystävälleni ei ollut kukaan kertonut, että jos aidan takaa kuuluu kiljuntaa, silloin kannattaa juosta ja kovaa... ja pois päin äänestä. Uteliaisuus on vienyt monelta hengen ja se koitui myös pienen ystävämme kohtaloksi. Oravainen kiipesi aidalle katsomaan ihmeellisiä kiljuvia otuksia, eikä Hilleri odotellut hetkeäkään toteuttaakseen suuren haaveensa, oravapaistin. Niin tuli pienestä kurresta aivan liian varhain välipala Hillerille ja Buffylle.
Pienen kurren sisarukset jatkoivat iloisesti leikkejään ymmärtämättä ollenkaan mikä surullinen asia heitä oli juuri kohdannut. Täytyy sanoa, että tuosta ei enää huonompia naapureita olisi voinut saada.

Ei kommentteja: