Ja lisää lunta tupaan.

Koska olen ihminen, jolla ehkä on maailman huonoi onni, eikä mikään koskaan onnistu, ei iloisia uutisia ole kerrottavana nytkään... pahemmaksi vaan menee.

Toukokuussa kirjoitin Clean lasten terveystuloksista, no nyt seuraa jatkoa.

Olisin toki voinut leikkiä jänistä ja painaa pääni puskaan, ei minun koirilla ole mitään oireita, joten ei niitä kannata tutkia. Mutta koska en ole jänis ja olen tottuut kohtaamaan vaikeudet asenteella, parempi heti kuin myöhemmin, tulossa se on kuitenkin, lähdettiin 20.7. Lahteen sydänultraan Clean, Hillerin, Möttösen ja Anna-Marin Hilman kanssa.

Lahdessa tapasimme mukavan koirien sydänsairauksiin erittäin hyvin perehtyneen eläinlääkäri Seppo Lambergin. Ensimmmäisenä tutkittiin Clea. Vaikka Clealla on jo ikää 8 vuotta ja paljon kilometrejä takana, Clean sydän todettiin terveeksi, ei sivuääniä, ei merkkejä vajaatoiminnasta. Eli päivä alkoi oikein mukavasti, mutta jatkuikin sitten vähemmän mukavana.

Seuraavaksi oli vuorosssa Hilleri. Ei sivuääniä, vaikka ultra minimaalisen pienen läppävuodon näyttikin. Sydämessä ei vielä näkynyt mitään vajaatoiminnan aiheuttamia muutoksia, ainoastaan sydänlihaksen supistuvuus oli laskenut 19,8 prosenttiin ja diagnoosiksi prekliininen dilatoiva kardiomyopatia. Eli siis oireeton dilatoiva kardiomyopatia. Ei rajatapaus kuten Pinja ja Toffo, vaan toistaiseksi oireeton sairastaja. Mitään oireilua ei Hillerillä toistaiseksi ole ollut kovillakaan helteillä, eikä oireiden ilmaantumisesta voi antaa ennustetta. Ne voivat tulla piankin, tai voivat antaa odottaa itseään vuosiakin. Hillerille suositeltiin uusintatarkastusta vuoden kuluttua, jolloin ehkä jo vähän näkee mihin suuntaan ja millä vauhdilla sairaus kehittyy.

Hilleri saa jatkaa liikuntaa ihan normaalisti, ainoastaan pidemmät matkat vieheen perässä eivät ole ehkä järkeviä, mutta lyhyitä voi vielä juosta. Mutta koska Hilleri ei mikään kisakoira koskaan ole ollutkaan, ei se enää juokse missään kisoissa, korkeintaan joissakin leikkimielisissä tapahtumissa lyhyitä matkoja.

Suosikkityttöni Läskisika Möttönen tutkittiin viimeisenä meidän tiimistä. Olo oli varsin toiveikas, koska en uskonut että todennäköisyys molempien sairaudesta olisi kovinkaan mahdollinen. No, en koulussa ollut kovin hyvä todennäköisyyslaskuissa matematiikan tunneilla, jote pieleen meni tämä veikkaus.

Möttöselläkään ei sivuääntä kuulunut, mutta ultra näyttikin sitten jo huomattavasti ikävämpiä uutisia. Havaittiin jo varsin selkeää laajentumista sydämessä, selkeä läppävuoto sekä selkeä sydämen supistuvuuden aleneminen. Tutkimuksen aikana supistuvuus kävi jopa vain 10 prosentissa, mutta keskiarvoksi saatiin 15 %. Outoa asiassa on se, että sivuääntä ei kuultu. Elänlääkäri kuunteli Möttösen kahteen kertaan ja kahdella eri stetoskoopilla, mutta sivuääntä ei ollut, vaikka läppävuoto oli selvä ja kohtalaisen suuri. Tämä on hyvä esimerkki sydänkuuntelun valheellisuudesta. Ainakaan jalostuskoirien kohdalla ei pitäisi tuudittautua siihen uskoon, että koiran sydän on kunnossa, jos sivuääntä ei kuulu. Möttösellä ei sivuääntä ole, vaikka sydän on jo aika romuna.

Möttönen sai diagnoosikseen myöskin prekliinisen dilatoivan kardiomyopatian, mutta diagnoosi vaihtui jo seuraavana päivänä dilatoivaan kardiomyopatiaan, kun yön yli nukuttuani tuumasin, ettei Möttönen enää ole oireeton. Jo reilun viikon oli Möttönen ollut varsin vaisu, väsynyt, haluton liikkumaan ja masentunut. Joten soitto eläinlääkärille ja apteekista sydänlääkkeet hakemaan. Pienimmällä annoksella Möttönen palautui ennalleen jo parissa päivässä.

Tässä vaiheessa masennut oli jo aika syvä, ei oikein uskaltanut toivoa mitään kovin hyvää tulosta Hilmalle. Mutta iloinen yllätys tulikin ja Hilma todettiin terveeksi. Ei sivuääniä eikä merkkejä vajaatoiminnasta. Kaikki arvot olivat erittäin hyvät.

Mutta valitettavasti huonot uutiset eivät loppuneet tähän. Seuraavana päivänä tuli lisää kylmää vettä niskaan. Clean poika Hugo kävi tutkimuksissa Turussa. Mitään vakavaa ei vielä löytynyt, mutta sen verran kuitenkin, että sekin sai diagnoosin rajatapaus dilatoiva kardiomyopatia.

Ja ikävänä uutisena voisi mainita myös sen, että Toffokin joutui aloittamaan sydänlääkityksen viikkoa sitten. Toffolla on ollut omituista uneliaisuutta, väsymystä ja apaattisuutta. Kun verikokein ja tutkimuksin lähes kaikki muut vaihtoehdot suljettiin pois, päätettiin kokeilla sydänlääkitystä, vaikka Toffon sydämen arvoilla ei vielä oireita pitäisi olla. Tällä hetkellä näyttää siltä, että lääkitys toimii ja Toffo on taas palaamassa hereillä olevien joukkoon.

Eli Clean pennuista kuusi on nyt tutkittu ja vain yksi on terve. Oli toki tiedossa, että Bravon suvussa on ollut sydänongelmia, mutta tätä ei kyllä järjellä enää pysty tajuamaan, että niitä sairaita tulee yhteen pentueeseen näin monta, ei mitenkään.

Surullista. Pentueellinen iloisia, energisiä ja vauhdikkaita whippettejä on sairastunnut sairauteen, joka ei parane. Jos hyvin käy, jotkut voivat elää vielä pitkäänkin, mutta jos huonosti käy, voi sairain Möttönen siirtyä paremmille pupustusmaille vaikka huomenna, Möttösen tilassa on äkkikuoleman mahdollisuus jo kohtalainen.

Olen todella pahoillani siitä surusta, mitä tämä asia aiheuttaa Clean pentujen omistajille.

Olen viettänyt tunteja netissä etsien erilaisia ravintoaineita, vitamiineja yms. joilla mahdollisesti voidaan vaikuttaa sydämen kuntoon. Nyt on sitten hankittu purkkia ja pulloja eri aineita ja aloitan yksityiset koirakokeeni vaikutusten selvittämiseksi. Liekö noista mitään apua, mutta jotakin on pakko tehdä. On niin vaikea hyväksyä nuorien koirien vakava sairastuminen.


Laitanpa tähän vielä yhden linkin dilatoivasta kardiomyopatiasta:

http://www.lahdenelainlaakariasema.fi/page/dilatiivinen-kardiomyopatia-300309