maanantai 2. maaliskuuta 2009

Näyttelykausi avattu

Vuoden ensimmäinen näyttely on sitten käyty. Ajettiin tuulessa ja tuiskussa Kaarinaan vinttikoirien ryhmänäyttelyyn. Vähän turhan pitkä matka näyttelymatkaksi, mutta kun oli mielenkiintoinen tuomari ja paikkakin on tilava ja mukana, niin pitihän sitä mennä. Näyttelyyn oli ilmoitettu 71 whippettiä, mutta aika runsaasti oli poisjääntejä, joten tarkkaa määrää en tiedä.

Näyttelyhallissa oli mukavan väljää suuresta koiramäärästä huolimatta, ja mielyttävän hiljaista, kuten aina vinttikoiranäyttelyissä, räksytyksestä huolehti lähinnä Hilleri. Koko Tihutiimi lähti matkaan, vaikka kehään raahattiin vain Mexi ja Clea. Möttönen osallistui viimeistä kertaa nuorten luokkaan ja Clea tietysti valioluokkaan. Tuomarina oli kauniita ja maailmanlaajuisesti menestyneitä Airescot whippettejä kasvattava Nenne Runsten Ruotsista.

Clea ei oikein tuomariamme mielyttänyt, kokoa oli liikaa joka suuntaan. EH tuli ja arvostelu kuului:
Ganska stor och kraftig som kunde vara mera feminin. Röi sig med bra steg men kunde ha en bättre överlinje och vara alltigenom elegant.

Eli siis iso ja vahva narttu, joka ei ole tarpeeksi narttu ( no, ei voi vaatia tuomarilta, että hän noin lyhyellä tuttavuudella kykenee paljastamaan koiran todellisen luonteen). Liikkuu hyvällä askeleella, mutta ylälinja pitäisi pysyä vähän parempana ( koittakaa itse, juosta nätisti selkä kaarella (siis neljällä jalalla) ja näyttää samalla keskisormea... hankalaa). Ja tuota eleganssia tuomari pyytelee lisää... Clea on samaa mieltä, lisää eleganssia näyttelykehiin... kukkia, persialaisia mattoja, elegantteja rokokoo pöytiä tylsien trimmauspöytien sijasta.

Möttönen mielytti tuomariamme huomattavasti enemmän, ja ERI tuli oikein kivalla arvostelulla. Mexi sijoittui luokassa neljänneksi. Möttösestä tuomari sanoi:
Ganska stor och kraftig men ändå feminin. Mycket tilltalande helhet. Vackert uttryck. Stora men välburne örön. Harmoniskt vinklad och mycket välgående.

Eli Möttönenkin on suuri ja vahva, mutta riittävän bitch... no, Möttsestä täytyy sanoa, että hän on kyllä enempi hyväjätkä-tyyppiä kuin narttu... mutta ei tosiaan voi tuomarilta vaatia tuolla lyhyellä tuttavuudella kovin osuvaa kuvausta. Möttönen on ilmeisesti hyvin puhutteleva tapaus... kyllä, Möttösestä puhutaan ja paljon, eikä vähiten ylimääräisistä kiloista ja huonoista käytöstavoista. Korvat ovat isot mutta hyvin asettuneet... kyllä, iso on lievä ilmaisu kun puhutaan Möttösen korvista. Möttönen on myös tasapainoisesti kulmautunut, kyllä allekirjoitan tämän, täydellinen ja puhdas 180 asteen kulma kaulassa ja päässä kun Möttönen tuijotteli handlerin kättä herkkujen toivossa. Ja hyvin kulkee.... ruokakupille ja takaisin.

Että sellainen näytelmäpäivä. Mainittakoot vielä, että Bravo-iskä oli VSP ja Bueno the amerikan setä oli PU2 sertin kera... hyvin tehty pojat.

perjantai 20. helmikuuta 2009

Clean käytöskoulu koirille, osa 1

Elämä on paljon mukavampaa kun tietää miten käyttäytyä eri tilanteissa. Alan ammattilainen, Clea, opastaa teitä parantamaan elämänne laatua ja antaa vinkkejä pieniin tekoihin, joilla voi elämästä tehdä paljon mukavampaa. Tässä ensimmäisessä osassa käsittelemme huomiota ja sen saamista.





Masentaako olla aina seinäkukkanen, jota kukaan ei erota tapetista? Onko palvelijasi kiinnostuneempi tietokoneen ruudusta kuin sinun katselusta? Rapsutteleeko palvelijasi jotakin ihmisrotuista enemmän kuin sinua? Varmasti tuttuja asioita monelle, mutta ei kannata masentua. Clean pienillä vinkeillä sinustakin voi tulla maailman napa.



1. Jos palvelijasi käyttää liikaa aikaansa lehtien tai kirjojen lukuun pöydän ääressä, tai ruokailee liian keskittyneesti, erinomainen konsti palauttaa tilanne hallintaasi on hypätä pöydälle ja keskeyttää tarpeeton tekeminen. Tämä toki vaatii jonkin verran hyppykykyä ja ketteryyttä onnistuakseen täydellisesti. Mikäli sinulta ei edellä mainittuja kykyjä löydy, suosittelen jotakin muuta tapaa. Pöydälle on hypättävä niin, että mitään ei kaadu, tai hajoa. Ei ole tarkoitus aiheuttaa mitään anarkistista täystuhoa, vaan tyylikkäästi kääntää palvelijasi huomio tärkeämpään asiaan, eli sinuun. Harjoitus tekee mestarin ja tämän harjoittelu kannattaa aloittaa jo ihan pienestä pitäen. Kaikille äideille suosittelen tämän opettamista myös jälkikasvulle. Pöydälle hyppäämistaitoa voi sitten joskus hyödyntää myös muissa tarkoituksissa, kuten ylimääräisen ruoan hankinnassa tai kätkettyjen herkkujen etsinnässä.

2. Näyttävä sisääntulo kuuluu jokaisen itseään arvossa pitävän koiran tapoihin. Huomion voi saada kahdella tapaa; tulla sisään ryminällä, karmit kaulassa riehuen, tai tulla sisään äänekkäästi. Itse hallitsen molemmat tavat, mutta minusta on sivistyneempää käyttää ääntä. Pari korkeaa kirkaisua ( iiiiiiik, henkeäni ollaan viemässä) sisään astuttaessa toimii aina. Saat taatusti kaikki katseet kääntymään puoleesi. Kannattaa kotioloissa harjoitella ja etsiä se toimivin äänenkorkeus, huomaat sen kyllä ympäristön reaktioista kun se on löytynyt.

3. Huomatuksi tuleminen maastossa. Tällainen kohtalaisenkin kokoinen whippet katoaa helposti maisemaan ryteikköisessä metsässä. Hyviä konsteja tulla huomatuksi ulkona on monia. Äänen käyttö on myös ulkona toimiva konsti, erityisen hyvin huomiota saa kirkumalla, mutta myös vikinällä ja mölinällä tulee huomatuksi. Erityisesti jos koet itsesi loukatuksi, suosittelen paria teatraalista kirkaisua, jotta varmasti kaikki lähistöllä olevat eläinsuojeluhenkiset ihmiset huomioivat kärsimyksesi. Muita hyviä konsteja on kiipeäminen jonnekin korkealla, josta kaikki näkevät sinut. Näitä paikkoja ovat mm. suuret kivet, aidat, rappuset, palveluskunnan olkapäät ja auton kattokin käy, jos ei muuta ole saatavilla. Näyttelyissä hyviä paikkoja korkealla pääsemiseksi on häkit (omat ja vieraat) sekä penkit, omat ja vieraat. Pääasia on, että näyt, ja kauas!

4. Ihmiset touhuavat usein keskenään jotakin joka vie sinusta huomion. Ihmisillä ei ole mitään järkevää keskusteltavaa kuitenkaan, joten huomattavasti hyödyllisempää olisi rapsutella sinua. Kannattaa vaan röyhkeästi mennä ja keskeyttää ihmisten touhut. Tunge heidän väliinsä tai joukon keskelle. Voit rohkeasti töniä heitä syrjään takalistollasi ja hangata itseäsi ihmisten jalkoihin, jotta he luulevat, että sinua kutittaa jostakin ja alkavat rapsuttaa sinua.

Kiltteys, hiljaisuus ja näkymättömyys ovat so last season. Näillä kannattaa aloittaa, harjoittele ahkerasti ja pian maailma on sinun. Seuraavassa osassa paneudumme tuiki tärkeään taitoon; small talkiin.

Siihen asti... pysytään näkyvillä!

Clea

maanantai 2. helmikuuta 2009

Dietin orjat sorron yöstä nouskaa...

Ootko kyllästynyt näkemään nälkää? Onko ruoka-annoksesi aina liian pieni, haukutaanko sinua läskiksi? Jos vastaat johonkin näitä kyllä, jatka lukemista eteenpäin. Jos ei kuulosta sinun jutulta, voit häipyä... Hilleri voi häipyä myös, oot liian laiha, älä yritä tulla meidän juttuun.

Me ollaan Buffyn kanssa nyt aivan kyllästyttyjä liian pieniin ruoka-annoksiin ja aiotaan saada muutos, liity meihin. Me perustettiin sellainen yhdistys mihin voi liittyä kaikki, jotka haluaa lisää ruokaa. Me kutsutaan teidät kaikki rääkätyt ja nälkää nähneet meidän yhdistyksen perustamiskokoukseen, yhdessä me voidaan saada muutos aikaan. Me vaadimme laihdutuskuurien lopettamista, isompia ruoka-annoksia ja enemmän rasvaa ruokaan. Mutta muistakaa, että tämä on salaseura, ei saa kertoa kenellekään, tai joku tulee ja estää toimintamme. Alla kutsu yhdistyksemme ensimmäiseen kokoukseen, ja jotta salaisuus pysyy, paikka ilmoitetaan myöhemmin ilmoittautuneille... ja edelleen, Hilleri, älä vaivaudu.

KOKOUKSEN OHJELMA:

1. Tervetuloa, puheenjohtaja Möttönen
2. Aloitusateria, tuhti ateria kokousta vauhdittamaan.
3. Yhdistyksen nimen päättäminen ja säännöistä sopiminen
4. Pieni välipala
5. Onko järkee vai ei, eli ei ... keskustelua laihduttamisen järkevyydestä. Alustajana puheenjohtaja Möttönen.
6. Puruluutauko
7. Luento aiheesta; liian vähäinen ravinto ja sen vaikutukset luonteeseen. Puhujana diplomilaihdutuksen vastustaja ja yhdistyksen sihteeri Buffy.
8. Keksitauko
9. Osallistujan oma tarina: Miten minusta tuli sopivasti pullukka. Nipsu kertoo tarinansa; laiheliinista laatudaamiksi.
10. Välipalaa, Mopenmurkinat Oy maistattaa uusia tuotteitaan.
11. Laihuuden ihannointi -tie tuhoon? Luennoijana nuori, mutta kokenut laihduttaja Möttönen.
12. Pieni välipala
13. Keskustelua päivän annista, alustajana puheenjohtaja Möttönen.
14. Juhlapäivällinen

Kaikki sorretut ja nälkää nähneet lämpimästi tervetuloa, yhdessä voimme vaikuttaa!

maanantai 22. joulukuuta 2008

Joulu

Joulu tulee, olet valmis tai et... tällä kertaa aika valmis jo tässä vaiheessa. Siivottu on, puhtaat matot lattialla (tai olivat vielä hetki sitten ainakin puhtaat... Nipsulla on juoksu, eikä Nipsu aina jaksa välittää siinä tilassa tuosta sisäsiisteydestä), kuusi sisällä ja koristeltuna ... vettäkin muistin sille laittaa. Yhden pallon ehtivät Tihulaiset jo käydä nappaamassa, silppuahan siitä tuli. Uudet kynttilät piti kuuseen hakea kaupasta, en muistanut, että vanhoille kävi viime jouluna onnettomuus... jonkun koiran hampaat olivat kynttilää vahvemmat. Ei tullut ehjiä niistä enää, kynttilöistä siis.

Koirille on vielä lahjat ostamatta, tänään kävin katsastamassa tarjontaa... herkkupaketit tulossa kaikille, täytyy huomenna käydä hakemassa tarvikkeet. Kissoille on katkaravut hankittu, Shebaa täytyy vielä ostaa huomenna. Joulukortitkin tehty ja lähetetty. Kun vauhtiin pääsin, tein niitä useamman... katsotaan osaanko laittaa tänne näytille...




Hyvinhän tämä sujuu... tuossa Team Wilesin virallinen joulutoivotus, Buffy ja Hilleri ikuistettuna viime talven lumilla... tai keväthän silloin taisi jo olla. Kaksi muuta viritelmää ovat sitten Nipsun kuvista tehty, vähän epävirallisemmat...



Ja viimeisenä suosikkini...


Team Wiles ryhtyy joulun viettoon taas kuusin, kynttilöin .... vai kuusin kynttilöin... ihan miten vaan, mutta toivotamme teille kaikille mukavaa ja rauhallista joulua, ja menestystä vuodelle 2009 ... ja kyllähän me vähän sitä luntakin toivottaisiin, eihän tuota kuraa kukaan jaksa koko talvea.




Messarissa

Tuli sitten tehtyä vuosittainen retki Messukeskuksen koiranäyttelyyn. Se on vähän sellainen "must" juttu ... jossakin vaiheessa minulla oli pakottava tarve viedä sinne joku koirista osallistumaan, kiitos järkyttävän korkeaksi nousseiden ilmoittautumismaksujen, nyt tarttee enää raahautua sinne itse.

Whippettejä oli jotakin vähän päälle 60 ... yllättävän vähän... kiitos varmaan noiden hintojen. Kovin vähän oli ulkomaalaisia koiria, nekin vähät Venäjältä... joten ei mitään uutta katsottavaa kehässä. No, jäihän vielä jäljelle veronpalautusten tuhlaaminen, shoppailuhan on peristeisesti yksi Messarin tarkoituksia. No, häkin ostin... ja siitähän ei tietenkään koirille mitään iloa ole... tai ehkä sen verran, että jos ensi kesänä jonnekin näytelmiin päästään, voivat oleilla vähän väljemmin kun on useampi häkki nyt käytössä. Mutta, mutta .... siis, normaalistihan Messarista on voinut pongata uutuuksia, tarjolla on ollut erittäin hyviä tarjouksia ja sieltä on kannettu kilo kaupalla halpoja herkkuja koirille, joilla on taas pärjätty kevään näyttelyihin asti. Ja tämän vuotinen saldo... häkki.

Taitaa Messari jäädä hiljallee pois ainakin minun must listalta... onko Kennelliitto nostanut myyntipaikkojenkin hinnat niin korkeiksi, että kukaan ei sinne enää mitään tule myymään. Samat tuotteet voi ostaa naapurin Mustista ja Mirristä ja vielä ihan samaan hintaan... tosin, ilman rasittavaa tungosta. Whippettejä näkee samoja määriä huomattavasti halvemmalla sisäänpääsymaksulla tavallisissakin näyttelyissä, erkkarissa ilmaiseksi kaksin kertaisen määrän.

Ensi vuonna olisi Messarissa kaksi voittajanäyttelyä, tuomaritkin jopa ihan asialliset, vaihteeksi. Suunnittelin jo ilmoittavani lauman poneja sinne ... mutta enpä tiedä. Eihän noilla poneilla mitään mahdollisuutta tuolla koolla ole voittajatitteliä saavuttaa ... joten ehkä ensi vuonnakin hankimme ilmoittautumismaksujen hinnalla possunkorvia ... tosin jostakin muualta kuin Messarin myntikojuista.

Jaa että mikä tämän kirjoituksen funktio on... eipä tällä mitään sen suurempaa tehtävää ole, tuskin minun yksittäinen kirjoitukseni Kennelliittoa saa alentamaan ilmoittautismaksuja tai myyntipaikkojen vuokria... kunhan narisen, kun rauhassa saan narista... tänne ei onneksi kukaan eksy kertomaan kuinka kaaaamalan kallista on kennelliitolle järjestää tuo näyttely, siksi korkeat hinnat...

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Aihetta juhlaan

Synkän lumettoman talven jaksamiseksi on yritettävä keksi aihetta juhlaan, jotta jaksaa. Tänään juhlaan oli aihetta ihan oikeastikin... oma piippanokkamme Nipsu juhli tänään 7-vuotissynttäreitään. Juhlaa juhlistettiin suurilla ydinluilla ja possunkorvilla, ja sai Nipsu myös saluki-poikaystävien omistajan neuloman hienon pinkin takin... josta Nipsu tosin itse olisi mieluiten ihan hiljaa... Nipsu kun ei noille vaatteille juurikaan arvoa anna.

Seitsemän vuotta tarkoittaa sitä, että Nipsulla alkaa viimeinen kausi, jolloin se voi osallistua virallisiin kisoihin. Jospa nyt viimeisen kisakauden kunniaksi laittaisi Nipsun kisakuntoon ja voisihan sen ratakirjankin hakea... voitaisiin sitten laittaa kauden tavoitteeksi perinteisesti juhannuskisoissa jaettavat muhkeat päivän hitaimman palkinnot... täytyy vaan ensin selvittää onko ensi vuonna ollenkaan juhannuskisoja. Mikkelissähän ne ovat perinteisesti olleet, mutta nyt ilmeisesti kisat Mikkelissä loppuvat kokonaan. harmi, olisihan se ollut kiva käydä kokeilemassa, miten Tihut kulkevat yhdella maailman nopeimmista raviradoista.

Tulevana viikonloppuna on taas vuotuinen Messarin näyttely, sieltä kannetaan sitten Nipsulle lisää lahjoja. Koska en yhtään koiraa ko. näyttelyyn ilmoittanut, lupasin ostaa koko ilmoittautumismaksun hinnalla herkkuja koirille.... saamansa pitää. Luulen, että antavat huomattavasti enemmän arvoa 50 euron herkkukassille kuin raahaamiselle sinne tungokseen.

Ei muuta kuin... hyvää syntymäpäivää Nipsulle, sekä sisaruksilleen.

lauantai 22. marraskuuta 2008

Apua!

Hei, tulkaa auttamaan, meitä lääkätään. Me ei saata ollenkaan luokaa, kun me ollaan jollakin laihutuskuulilla, Meksille on jo tullu kylkiluutkin, kun se on niin nälkänen. Me yllitettiin kovasti hankkia luokaa ite, likottiin luokatynnyli ja sellasta, mut nyt tuo on kelänny kaikki luuat piiloon ja luokatyllyli on saunassa piilossa. Meillä on kova nälkä.

Ja sitten se sellanen jääkausi. Me ollaan kuultu, että jos ei ole kiltti koila, joutuu jääkauteen. me ollaan nyt jouluttu sellaseen, vaikka ollaanki ihan kivoja, yleensä. Niin se jääkausi, meillä on ihan kamalan kylmä ja jotakin valkosta kylmää on maassa, sitä ei ollu viimeksi kun oli tää talvi. Pihallakaan ei ole yhtää kiva olla kun on se jääkausi. Miksi me ollaan jouluttu jääkauteen?

Ja jos joulupukki luet tämän, niin älä usko tuota meilän emäntää... ei me olla tuhmia me ollaan oikeesti ihan kilttejä, mutta meillä on kylmmä ja nälkä. Saalaanhan me joululahjoja, jooko. vaikka yksi polo, sulla on niitä kuulema tosi paljon. Jos me yksi vaan saataisiin, sitten meillä ei olisi enää nälkä. Jooko, kiltti joulupukki?

Telveisin Hilleli ja Meksi