torstai 31. heinäkuuta 2008

Vaikeaa on...

Ei tule hommasta mitään, ei vaikka miten yrittää. Niin, koirien kilpailuttamisesta siis.

Viime kausi mentiin yhdellä maastokisalla, eikä ollenkaan ratakisoja. Buffysta ei ole enää juoksijaksi kun ei entiselleen enää palannut halvaantumisen jäljiltä. Clea toipui pennuista.

Tätä kautta oli odotettu... ipanat pääsisivät mukaan. Työpaikan vaihdos toi viikonlopputyöt, jotka aika lailla karsivat kisoja pois. Auton vaihto toi auto-ongelmat... toki joo, tyypillisellä tuurillani möin pois hyvän ja ostin tilalle paskan... ei olisi pitänyt tuijottaa niihin kilometreihin mittarissa. Mutta tähän olen jo tottunut, jos minulla missä vaan on valinnan mahdollisuus, olen aina valinnut väärin, jote tuo nyt oli ihan odotettavissakin. Vitsiäkin asiasta väänsin jo etukäteen, ja niinhän siinä kävi sitten. Rahat meni, ja lisää menee, parempaankaan ei ole taloudellista mahdollisuutta.

Rataharjoitukset ovat jääneet väliin kun ei jatkuvasti hajoilevalla autolla uskalla lähteä Helsinkiin asti ajelemaan. Onneksi on tuo käsiveturi tullut hankittua, voi vähän ipanoita opettaa kotonakin, ja ehtihän Hilleri jo yhden kisan startata, tosin huonolla menestyksellä, mutta ihan radan loppuun asti urheasti pinkoen. Clea alitti itsensä täysin Hyvinkäällä. Ei ollut toipunut vielä juoksusta, mutta tyhmänä raahasin sen silti kisoihin, kun ei noita mahdollisia kisoja juurikaan tänä vuonna ole töiden takia. Nyt alkaisi sitten kunto olla taas kohdallaan, vaan eipä sitä enää pääse näyttämään mihinkään. Tampereelle piti lähteä, Hillerin ja Clean. Vaan taas päätti auto toisin. Onhan tässä vielä se pieni mahdollisuus, että jostakin auton saan lainaksi, mutta se on niin häviävän pieni se mahdollisuus, että olen jo luovuttanut... kun muutenkin tuo lähtö on ollut niin takkuavaa... edellisenä iltana pitäisi olla töissä 22 asti, ja sitten lähteä ajelemaan tampereelle jo 03 jälkeen. Ja taas seuraavaksi aamuksi 8 töihin. Mexi meni ja aloitti juoksunsa, enkä voikaan suunnitelmien mukaan ottaa kaikkia koiria mukaan reissuun... ja koska päivästä oli tulossa todella pitkä, pitäisi hoitajan käydä meillä useamman kerran... onneksi Johanna lupautui tehtävään. Ja nyt sitten vielä tuo auton hajoaminen... vastahan minä sen viime maanantaina edellisen rempan jäljiltä hain korjaamosta.

Rupeaa tuntumaan siltä, että luovutan kokonaan. Tekisi mieli antaa koirien lihoa vapaasti ja ruveta sohvaperunoiksi, kun ei noita näyttelyitäkään noille ponikokoisille ole juurikaan tarjolla. Lopettaa turha pingottaminen ja ruveta viettämään mukavaa laatuaikaa ilman mitään suunnitelmia ja pakkopullalenkkeilyitä.

Tai sitten on tehtävä pankkiryöstö, jotta voin ostaa ehjän auton. Ja ehkä järkevää olisi viedä ainakin nämä kisaavat nartut sterilisaatioon, loppuisi nuo ärsyttävät juoksuongelmat. Sitä vaihtoehtoa olen aika vakavasti jo harkinnut, kun en noita pentujakaan enää tällä ponilaumalla ole ajatellut teettää. Mutta toisaalta, iso leikkaus pelottaa, kun se ei kuitenkaan ole aivan välttämätön juttu. Täytyy asiaa syksyn aikana miettiä.

Olo on aika kypsä nyt... tuntuu, ettei mikään ole tänä kesänä onnistunut. Meidän harrastusten osalta tämä vuosi tässä. Näyttelyllisesti vuosi oli hieman valoisampi, Mexille yksi serti ja yksi vara- serti. Ihan mukavasti suoriuduttu tuollaiselta jättikokoiselta lihapullalta. Kovasti olisin toivonut, että Mexinkin olisin päässyt maastokisoihin testaamaan, mutta haaveeksi jäi nyt se sitten. Ehkä sitä ensi vuonna taas jostakin saa kaivettua intoa, ja yrittää taas. Koirat olisi kunnossa, mutta kaikki muu sitten tökkiikin ja kybällä.... nyt vit*ttaa niin rankasti, että ei viitsi edes ajatella ensi vuotta...

Ehkä tämä tästä muuttuu, jos ei muuta, niin ainakin pahemmaksi.

Ei kommentteja: