Buffysta taas, vaikka ei juurikaan uutta.

Käytiin torstaina taas lääkärissä. Tällä kertta ihan näytillä vaan, ei onneki tilanteen pahenemisen vuoksi. Buffyn kunto on hitaasti parantunut. Buffy ottaa taas osaa normaaliin elämään, eikä pakene yläkerran yksinäisyyteen. Ruoka maistuu ja painoakin oli tullut parissa viikossa puoli kiloa lisää, nyt painoa on 14,5 kg, joka itse asiassa olisikin erittäin hyvä paino Buffylle... ainakin parempi kuin 17 kg. Edelleen lihakset ovat jumissa, erityisesti lanneselässä, lapojen takana ja niskassa. Aamuisin takajalat ovat aika jäykät, mutta vertyvät siitä sitten. Mitään suuria kipuja ei näyttäisi olevan, koska varsin kipuherkkä Buffy vaikuttaa varsin tyytyväiseltä. Rimadyliä (50 mg) ollaan edelleen otettu 2 x puolikas päivässä.

ANA-testin tulos ei vieläkään ole tullut. Mutta Buffylle päätettiin kuitenkin aloittaa kortisonilääkitys. Eilen lopetettiin kipulääkitys ja sunnuntaina aloitetaan kortisonilla, Prednison 5 mg kolme tablettia päivässä nyt alkuun, sitten viikon päästä annosta pudotetaan puoleen, jos hyvältä näyttää. Ensi torstaina soitan eläinlääkärille ja sitten mietitään lääkityksen jatkoa saatujen tulosten perusteella. Hieman jännitti, mihin kuntoon Buffy menee ilman kipulääkettä, mutta ainakin tänään vielä kaikki oli kunnossa eikä mitään selkeää huononemista tapahtunut. Liikunta rajoitetaan toistaiseksi hihnakävelyksi, mutta koska Buffy on ollut liikkumatta jo lähes 1,5 kk, on tuo hihnakävelykin vielä vähän ehkä liikaa. Hiljalleen aloitamme pienillä kävelyillä tuossa hyvin auratulla tiellä, tänäänkin vain vajaa 5 minuuttia. Nyt sitten jännitetään mitä kortisoni saa aikaan, niin hyvässä kuin pahassakin.

Sen verran kunnossa Buffy jo on, että oli aika lailla vaikeaa saada se eläinlääkäriin ja vielä sitten pysymään siellä kun ovista pääsimme sisään asti.