Ei valoa, mutta valaistusta Buffyn tilanteeseen.

Niinhän siinä sitten kävi, että pahimmat pelkoni taitavat käydä toteen, mitä tulee Buffyn sairastumiseen.

Torstaina tuli soitto eläinlääkäriltämme, reumatestin tulos oli valmistunut, ja Buffy on rajatapaus. Käytännössähän tuo kuitenkin tarkoittaa positiivista tulosta, kun ottaa huomioon oireet ja perimän.

Eipä tuo paljoa järkyttänyt, oikeastaan olin tuota jo odottanutkin. Ja kun nyt mietin, on noita oireita tuohon suuntaan ollut jo ehkä parinkin vuoden ajan. Sen verran lievinä vaan, että olen niiltä voinut ummistaa silmäni. Nyt sitten vaan joku asia aiheutti vakavammat oireet. Jotenkin alitajuntaisesti olen aina tiennyt, ettei Buffyn elämä kovin hyväksi voi muodostua niin vaikean pentuajan jälkeen. En tiedä onko minulla selvännäkijän kykyjä, vai manasinko pessimistisillä ajatuksillani taudin esiin. Olen vaan aina epäillyt näin käyvän.

Nyt sitten vielä odotellaan ANA-testin valmistumista ja tulosta. Sen jälkeen pohditaan miten asiassa edetään. Torstaina menemme taas tapaamaan lääkäriä ja sitten mietimme, millä lääkityksellä jatketaan. Tällä hetkellä Buffy syö puolikkaan ( 50 mg) Rimadylin kaksi kertaa päivässä ja näyttää voivan varsin mukavasti. Kunto paranee joka päivä, ruokahalu on palannut entiselleen ja lenkillekin neidin tekisi kovasti mieli. Vastoin lääkärin määräystä ( minimiin rajoitettu liikunta) Buffy pääsikin eilen kahdesti lenkille. Ensin aamulla vähän matkaa muiden mukana vapaana, sitten illalla vielä Nipsun kanssa ihan oikealle lenkille hihnassa. No, lenkki tosin kesti vain vajaan 10 minuuttia, mutta sen vaikutus Buffyn henkiseen vointiin oli todella suuri. harvoin näkee niin onnellista koiraa, kuin Buffy lenkin aikana.

Levon jälkeen Buffy on melko jäykkä vähän aikaa, mutta vetristyy sitten. Rappuset menee jo ihan sujuvasti ja sänkyynkin pääsee hyppäämällä ihan itse. Kunto paranee päivittäin, eikä mitään takapakkeja ole vielä ainakaan tullut. Hieman uskallan olla toiveikas, ehkä sopivalla lääkityksellä Buffy kykenee elämään ihan mukavaa elämää. Rimadyl on käsittääkseni varsin hyvin siedetty lääke pidempäänkin käyttöön, ja ehkä voimme jonkun aikaa jatkaa näin, ilman kortisonia. Mutta katsotaan nyt mitä eläinlääkäri on asiasta mieltä.