Kerro kerro verikoe, ken on maassa sairahin... vaan eipä kertonut.

Buffy on ollut kipulääkkeet ansiosta taas varsin virkeä. Niska/kaula on edelleen jumissa, eikä hierontakaan oikein tunnu auttavan, jumi on melko syvällä. Kunhan tästä nyt jotakin selviäisi, niin sitten voisi varata taas ajan fysioterapeutilta. Ennen ongelman jonkinlaista ratkeamista ei uskalla, kun ei tiedä sitten onko se hyvästä vai pahasta, tuo hierominen tai fysioterapia. Tosin sen verran taitavaa fysioterapeuttia ollaan käytetty, että kyllä hän tietäisi miten toimia.

Tänään tuli osa verikokeiden tuloksista, eikä niistäkään juuri selvyyttä tullut. Kaikki punkkivälitteisten sairauksien testit olivat negatiivisia. Tosin olen kuullut, että joskus testi on negatiivinen borrelioosista huolimatta. Mutta kun nyt mitään muita viitteitä siihen suuntaan ei juuri nyt ole, lienee syytä uskoa testien tulosta.

Maksa-arvot olivat hieman koholla, verihiutaleet hieman alakantissa ja pientä anemiaakin todettiin. Arvot kuitenkin sellaisia, ettei niistä kuulema kannata tässä vaiheessa huolestua, saattavat johtua ihan mittausteknisistäkin syistä, niin pieniä olivat nuo lukemat kuulema. Jossakin vaiheessa sitten otetaan uudet kokeet ja katsotaan sitten onko aihetta huoleen.

Minua eniten kiinnostava tai huolettava testi ei vielä ole valmistunut. Buffylta testataan myös tumavasta-aineet, jolla kartoitetaan autoimmuunisairauksia. Buffyn äidin puoleisessa suvussahan noita autoimmuunisairauksia on esiintynyt jonkin verran, voisi jopa sanoa, että runsaasti, ainakin siihen nähden, mitä noita yleensä whippeteillä tavataan. Erityisesti reuma on ollut ongelmana. Useammankin autoimmuunisairauden oirelistalta löytyy monia Buffyn oireista.

Testin tulos menee pitkälle ensi viikkoon todennäköisesti. Siihen asti Buffy huilaa ja syö Rimadyliä, ellei tila taas pahene. Jos mennään huonompaan suuntaan, sitten suunnataan pikavauhtia Kouvolaan, ja yritetään keksiä jotakin muuta tutkittavaa. Odottavan aika on pitkä ja ankea...

Ja Buffy sairastaa edelleen...

Buffyn toipuminen ei ole ollut toivotun nopeaa, joten päätin aloittaa vaivan syyn löytämisen. Tiesin kyllä jo etukäteen, että helppoa se ei tule olemaan.

Niinpä sitten tänään suunnistimme Buffyn kanssa Kouvolaan Kestin Esaa tapaamaan, hän kun hoiti jo Buffya jo sen halvaantumisen yhteydessä ja arvelen, että jos apua löytyy, se löytyy Kouvolasta.

No, apua ei vielä löytynyt, enkä sitä edes odottanutkaan... sen verran omituisia ovat oireet, taas. Käsittämätön tuuri Buffyllä, kolmas kerta jo kun Puhveli sairastaa niin omituisin oirein ettei syytä meinata löytä.

Buffy aristi selvästi kaulaansa oikealle käännettäessä, sekä jonkin verran lanteen seutua. Kaulan aristus oli sen verran voimakasta, että selkäranka päätettiin kuvata. Viisi kuvaa Buffyn luista, ja lähes yhtä siistä katsottavaa kuin 2,5 vuotta sitten. Ristiluussa oli hieman kalkkeutumaa, mutta sen ei pitäisi aiheuttaa Buffyn oireita. Mikään kuvissa ei viitannut ongelmiin.

Tämän jälkeen Buffylta otettiin verta, josta sitten tutkitaan nuo perusjutut, tulehdukset sun muut, sekä lisäksi kaikki punkkivälitteiset sairaudet sekä etsitään reumatekijää. Reuma on koirilla varsin harvinainen, mutta koska Buffyn äidin puoleisessa suvussa sitä on esiintynyt kohtuulisen "runsaasti", päätettiin tuokin testata.

Nyt sitten vaan odotellaan tulosten valmistumista. Sitä odotellessa saimme hoito-ohjeeksi kipulääkkeen, liikunnan rajoittamisen ja ruokakuppien noston maasta. Näillä mennään nyt ja katsotaan miten homma etenee. Jos verikokeista ei mitään löydy, seuraavaksi selkä varjoainekuvataan. Viimeksi juurikin varjoaine kuvaus vasta paljasti Buffyn selkäydininfarktin, pelkät röntgen kuvat olivat aivan puhtaat.

Näissä tunnelmissa päätän Buffyn sairaskertomuksen tähän, toistaiseksi.

Buffy sairastaa.

Halvaantumisensa jäljiltä Buffysta tuli varsin kylmänarka eivätkä lihakset kestä ollenkaan tarpomista esimerkiksi vähäisessäkään lumessa. Viimeiset talvet ovat olleet erittäin lämpimiä, eikä tuon halvaantumisen jälkeen kunnollista talvea ole tainnut ollakaan. No, nyt luonto ottaa vahinkon takaisin ja olemme saaneet kärsiä (tai no, joidenkin mielestä nauttia) varsin "kunnollisesta" talvesta lumineen ja pakkasineen.

Kauan odotettu kahden viikon joululoma runsaine ulkoiluineen vaihtui tylsäksi sisällä nyhjäämiseksi pakkasten vuoksi. Sen verran päästiin kuitenkin metsässä lumeen rallattelemaan, että onnistuin saamaan Buffyn kipeäksi.

Tiedostin kyllä koko ajan ongelman olemassaolon, mutta tuumasin, että kyllähän Buffy vähän pientä metsäilyä kestää. Lihakset tulivat vähän kipeiksi, mutta ei alkuun sen kummempaa. Uuden vuoden aattona Buffy kieltäytyi lähtemästä autolta metsään, silloin tuumasin metsäilyjen olevan ohi Buffyn osalta. Tämän jälkeen kunto huononi nopeasti. Buffy rupesi ontumaan toista takajalkaansa pienenkin lumikosketuksen jälkeen, sisällä ei ontumista ollut. Antura näytti hieman harmaammalta kuin muut, joten ajattelin tassun paleltuneen. Ilmeisesti Buffyn takajaloissa ei myöskään veri kierrä aivan hyvin, koska takatassut olivat varsin pitkään kylmät pienenkin ulkoilun jälkeen. Ontuminen kuitenkin helpotti kun rupesin käyttämään Buffylla tossuja takatassuissa pienilläkin ulkoiluilla. Buffy lepäsi ja suoritti ulkoilu hyvin vaatetettuna nopeasti vain pihalla. Tilanne näytti paranevan.

Lauantaina 9.1. tilanne kuitenkin nopeasti paheni. Heti aamusta Buffy ontui huonompaa takajalkaansa todella pahasti, jalasta ei kuitenkaan löytynyt mitän kipukohtaa. Buffy vaikutti kaikin puolin kipeältä, eikä suostunut liikkumaan ollenkaan, nukkui vain. Lihakset olivat niin arat, että pienikin kosketus tuntui sattuvan, eikä kipulääkkeestä tuntunut olevan apua. Mittasin kuumeen, sitä oli 39,2. Siinä vaiheessa päätin lähteä eläinlääkäriin Buffyn kanssa.

Saimmekin ajan Pyhtäälle heti, mikä oli iloinen yllätys, alueen surkean päivystystilanteen tuntien. Samalla tuli tavattua toinen Pyhtään uusista eläinlääkäreistä. Mukavaksi ja ihan pätevänoloiseksi osoittautunut lääkäritätikään ei onnistunut Buffysta mitään varsinaista kipupaikkaa paikallistamaan. Eläinlääkärillä ei ollut käytössä röntgeniä eikä ultraa, joten ihan käsikopelolla tutkittiin. Mitään sellaista ei eläinlääkäri löytänyt, mitä en minäkään olisi jo havainnut... kauttaaltaan kipeä ei kipeä koira. Lihastulehdus oli oikeastaan ainoa, mihin vähän oireet viittasivat. Buffy sai antibioottikuurin ja lisää kipulääkettä, sekä kehotuksen mennä tarkempiin tutkimuksiin esim Kouvolaan jos ei tilanne yhtään helpottaisi parin päivän sisällä.

Viikonlopun Buffy oli hyvin heikossa kunnossa, vaikka kuume ei enää noussutkaan. Näytti siltä kuin Punkero olisi vanhentunut 10 vuotta viikonlopun aikana. Lihakset katosivat ja Buffy muuttui täysin voimattomaksi.

Hiljalleen kunto koheni. Lihakset olivat edelleen kauttaaltaan kipeät, oloa selvästi helpotti kevyt hieronta. Buffy ei jaksanut olla jaloillaan juuri ollenkaan, juuri ja juuri käydä pissillä kun pihalle kannettiin. Kun ruoka alkoi taas maistua, alkuun ruokailukin tapahtui makuuasennossa. Yöt Buffy itki kipuja, päivät makasi raatona, syöden vain syötettynä. Kuitenkin kunto koko ajan hitaasti parani.

Enpä olisi koskaan uskonut, että jonakin päivänä iloitsen syöpön Buffyn ruokahalusta. Tuntui isolta voitolta kun Buffy ensimmäisen kerran tuli itse syömään.

Antibioottikuuri loppui maanantaina ja maanantaista lähtien olen myös pienentänyt kipulääkkeen määrää. Eilen lopetin kipulääkkeen kokonaan.

Toistaiseksi Buffy on ulkoillut vain pihalla pieniä hetkiä. Rappuset sujuu jo varsin hyvin ja onpa tuo jo vähän juoksuksikin pistänyt pihalla. Ruoka maistuu eikä luutkaan enää törrötä ollenkaan pahasti. Eli tältä erää vaiva olisi todennäköisesti voitettu. Mutta.......

Pahasti pelkään ettei tämä tähän jää. Jännittyneenä odotan uusiiko vaiva. Emme mene lisätutkimuksiin, jos tämä oli tässä. Mutta jos vaiva uusii, täytyy syytä ryhtyä etsimään. Buffyhan on sairastanut pennusta asti yhtä ja toista, ja on lihaksistoltaan ollut aina arka. Lisäksi sukurasitteena on reumaa ... joten ei tämä niin kauhean hyvältä kuulosta.

Pitäkää kaikki ystävät Buffylle peukkuja.

Hyvää joulua!

Joulu on jo ovella... toivotamme oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille.

Ps. Möttösen voi sitten soittaa apuun, jos ruokia uhkaa jäädä syömättä. Pientä korvausta vastaan Möttönen hävittää tehokkaasti ylimääräiset ruoat.

Kiikurin Ännät 8 v. 10.12

Onnittelut Prinsessa Nipsulle ja sisaruksilleen, tänään tuli 8 vuotta täyteen ja veteraani-ikä.

Synttäreitä juhlittiin Nipsun suurimman herkun, maksalaatikon, voimin. Kävi vaan sitten niin, että eräälle nuorelle juhlijalle tuli mörökölli kylään ja itse juhlakalu taisi jäädä varsin vähälle herkkujaossa, Hilleri kun päätti, että kaikki kolme kuppia ovat hänen. Erittäin harvinaista jollei jopa täysin ainutkertaista käytöstä nirsolta Hilleriltä... ilmeisesti laumassa on toinenkin joka pitää maksalaatikosta.

Tilastotietoa Tihulaisista

Näin vuoden lopuksi on kai yleensä tapana julkaista erilaisia tilastoja vuoden suorituksista, saavutuksista ja sun muista. Tässä pieni tietopläjäys Tihulaisista erilaisissa tilastoissa.

Aloitetaan vuoden näyttelykoira kilpailuista:

Yhtään Tihulaista ei ole tänä vuonna päässyt millekään listalle, ei kennelliiton, ei whippetharrastajien eikä kai minkään muunkaan tahon listalle. En jaksa laskea kuinka monta näyttelyä käytiin tänä vuonna, ei kauhean montaa kuitenkaan. Ehkä Clea kävi pari kertaa, muistaakseni ilman menestystä, joten ei siitä sen enempää. Möttönen kävi vähän useammin, tuloksena enimmäkseen erinomaisia laatupalkintoja ja luokkasijoituksia, ja taisipa Lappeenrannan hyytävän kylmyyden kestämisestä tulla palkinnoksi PN3 sijoituskin. Muutama mielenkiintoinen näyttely jouduttiin jättämään väliin juhannuksena tulleen haavan paranteluun ja lääkkeiden dopingvaroaikojen noudattamiseen. Hilleri kävi kahdesti näyttäytymässä kehässä, Tervekoskelta tuli ERI, Whippettien Open Showsta kesäkuussa BIS-käyttöluokan koira ja epävirallinen PN 5 sijoitus ... kai sitä Hilleriä pitäisi vähän ahkerammin näyttää kehässä... kai.

Maastokisoissa Hilleri pääsi varsin korkealle Suomi Cup -listalla, joka taitaa olla se arvostetuin listaus kauden onnistummisista. Hilleri oli vain kahdella kisallaan ylikorkeiden narttujen 5. Ja tämähän siis tietää kutsua Suomi Cup kisaan ensi vuonna. Ei ole tämä omena kauas puusta pudonnut, Cleahan on parhaana kautenaan ollut ko. listalla 8. Tosin aikana, jolloin kaikki whippetit kokoon ja sukupuoleen katsomatta listattiin samalle listalle, että ehkä vähän kuitenkin paremmin kuin tyttärensä. No, ensi kaudella on sitten tiedossa useampikin arvokisa, tai olisi, ellei oletettavasti kiima-ajat sotke kisasuunnitelmia. Ensi kesäksi odotellaan tyttöjen juoksuja juuri parhaaseen kisa-aikaan... voi tätä narttujen kanssa harrastamisen ihanuutta ;) Hillerille olisi tiedossa Suomi Cup ja derby, Clealle veteraanimestaruudet... vaan katsotaan nyt päästäänkö mihinkään.

Sitten viimeinen ja viimeisin, vaan ei vähäisin. Posti toi pari päivää sitten mielenkiintoisen kirjeen, kirjeessä kerrottiin Clean olevan whip2 ja whip2. Niin sitä vaan tuli paljon tietoa noiden hassujen sanaomituisuuksien muodossa.

Kirjeessä kerrottiin, että Cleaa on suosinut arpaonni. Clea oli valittu whippetharrastajien kustantamaan monimuotoisuustestiin. Testissä tutkittiin sadan whippetin geenitaustat Hannes Lohen tutkimuksiin annetuista näytteistä (eli siis mitään erillistä näytteenottotilaisuutta ei tähän testiin ollut).

Tutkittiin siis sata(?) whippettiä, joilta löydettiin 13 erilaista haplotyyppiä (haplotyyppi on kolmen geenin yhdistelmä) , jotka nimettiin whip1 - whip13. Sadasta whippetistä löytyi peräti 39,5 % yksilöitä, joilla oli halpotyyppi 1, sen sijaan haplotyyppi 13 oli vain yhdellä koiralla, muut sijoittuivat sitten tuohon väliin. Koira perii yhden haplotyypin / vanhempi ja Clean tapauksessa tilanne on se, että Clea on homotsygootti, eli se on perinyt molemmilta vanhemmiltaan saman haplotyypin. Siitä huolimatta, että Clea on paperilla varsin puhdan sukusiitoksesta, tulos oli tuo. Clean geenistön monimuotoisuus on varsin heikkoa. Toinen seikka minkä paperi kertoi oli se, että Clea on geeneiltään varsin yleistä kamaa, 17 % tutkituista koirista omasi saman haplotyypin... ja Clea siis tämän kaksinkertaisena. Eli ei mikään jalostuksen helmi tässä mielessä. Mutta toki monessa muussa mielessä kyllä.

Hillerin ja Mexin Bravo -isä osallistui myös tutkimukseen. Bravon halotyypit olivat whip7 (3 %) ja whip1 (39,5%) , joten ainakin Hillerissä ja Mexissä pitäisi geneettistä monimuotoisuutta olla yksilöinä sitten vähän enemmän kuin äidissään, rodun kannalta en sitten tiedä, se selviää vain testaamalla tyttäretkin. Testit ovat melko kalliita, reilut 100 e / koira, joten ihan huomenna en typyjä lähde testauttamaan, mutta tarkoituksena olisi kyllä jossakin vaiheessa testauttaa myös Hilleri ja Mexi, sen verran aihe kiinnostaa.

Asiasta on tulossa selkokielistä tietoa seuraavaan whippet-lehteen, joten en nyt asiaa tämän enempää ala setvimään tässä, ettei pahasti mene vikaan. Palataan asiaan kun löydän helppolukuisen nettilinkin tai sitten kun tuon artikkelin lehdestä luen. Ja olisihan se tietysti myös mielenkiintoista tietää Nipsun ja Buffynkin tila.

Lappusessa oli muutakin mielenkiintoista tietoa, mutta palaan siihen asiaan myöhemmin kun olen aiheeseen perehtynyt lisää. Tihula vaikenee perjantai-illan viettoon...

Hyvää syntymäpäivää Scheiksilän Ceet

Clea täytti eilen 17.10 6 vuotta. Eihän tuo ole ikä eikä mikään, paitsi, että ensi kaudella Clea kilpailee jo veteraanikisoissa... hassua, sanat veteraani ja Clea kun eivät minusta mitenkään sovi samaan lauseeseen. Niin se aika kuitenkin rientää.

Hyvää syntymäpäivää Clealle, Caralle, Katrille, Virille, Carusolle ja Luumulle... olette hienoa vuosikertaa.