keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Suosi suomalaista, osta ulkomaista.

Lapsesta asti minulle on tolkutettu, että osta suomalaista, se kannattaa, korkeammasta hinnasta huolimatta... saat laatua ja tuotteilla on takuu, unohtamatta sitä, että suomalaisen kanssa on huomattavasti helpompi sopia järjestelyistä, jos tuote ei olekaan sitä mitä haluat.

No, onpa taas jälleen kerran käytäntö osoittanut, että tämä ei pidä paikkaansa. Tällä kertaa on kyse koiran kaulapannoista.

Tilasin pari vuotta sitten kaksi suomalaisvalmisteista laadukkaiksi kehuttua kangaspantaa eräästä liikkeestä. Pannat tulivat ja nätit olivat, kuten nettikuvissa näyttikin. Nipsulla oli vaaleanpunainen panta, jossa oli kullanvärisiä sydänniittejä, Buffylle tuli musta panta valkoisilla lumihiutale niiteillä. (Toki Cleakin sai pannan, mutta ei suomalaista, joten ei siitä tässä yhteydessä enempää, kuin, että hyvä on edelleen) Kiva oli lähteä joulumetsäilyyn uusissa pannoissa tyttöjen kanssa. Mutta mitä ihmettä... ensimmäisen reissun jälkeen Buffyn pannasta alkoi törröttää niittin taustapiikit. Niiteissä oli erittäin pitkät ja terävät piikit takana ja valmistusaine oli ohut ja taipuisa metalli, joka ei tosiaankaan kestänyt edes tätä yhtä lenkkiä.

Ei muuta kuin joulun jälkeen yhteyttä myyjään, joka heti lupasikin lähettää uudet tilalle. En kuitenkaan tähän enää suostunut, koska uusilla samanlaisilla rojuilla en tehnyt mitään. Pienen väänön jälkeen palautin pannat ja he palauttivat rahani. Samasta kaupasta Clealle tilattu lähes samanlainen, mutta ulkomaalaisvalmisteinen panta oli täysin eri laatua ja koiraturvallisilla niiteillä varustettu. Kyseinen panta olisi käytössä edelleen, ellei Hilleri olisi syöyt siitä muovista lukkoa rikki.

Olin hyvin hämmästynyt, että tuollaista rojua myydään, ja vielä suomalaisvalmisteisena. Oli kuulema ihan kokeneen koiraihmisen tuotantoa. Tätä on hyvin vaikea uskoa, koska kukaan koiratuntija ei käyttäisi noin vaarallisia koristeita koiran tarvikkeissa.

No eipä mitään, seuraavat vuodet ollaan menty ulkomaalaisilla pannoilla... Pantoja on osteltu näyttelyreissuilla tai tilattu netistä Virosta, Venäjältä ja Englannista, ja kaikki kestäneet niille tarkoitetun käytön hienosti. Jopa ne neljä Pietarista ostamaani 5 euroa maksanutta pantaa, vaikka ulkonäkö hieman muuta lupasikin.

Nykyään netti alkaa olla pullollaan erilaisia pantakauppiaita. Toinen toistaan hienompia pantoja tarjolla siellä ja täällä. Vaikka olin suunnitellut, että en enää osta muuta kuin sellaista, jonka laadun voin omin käsin ja silmin todeta, päädyin kuitenkin joulun alla hankkimaan Möttöselle hienon timanttipannan suomalaiselta valmistajalta pelkkien kuvien perusteella... ja kuten varmasti arvaatte... metsään meni. Pannalle tuli hintaa lähes 50 euroa (joo, kyllä, olen hullu kun tuollaisia summia tuhlaan koiran kaulapantaan). Kauan odotettu panta saapui, ja yllätys oli melkoinen, kun paketista tuli vinoon ommeltu ja viimeistelemätön panta... vähän samaan tyyliin kuin nuo Venäläiset vitosen pannat. Hieman harmitti, että tuon hintainen panta näytti halpispannalta, mutta koska pikku virheet eivät käyttöä haittaa, annoin asian olla.

Panta hankittiin juhlapanaksi, sitä käytettäisiin vain näyttelyissä ja muissa sellaisissa tilanteissa, joissa valjaat ovat liian epävarmat (koirillani on loistava kyky sukeltaa valjaista ja liian löysistä pannoista ulos). Paluumatkalla Virosta, jolloin panta oli viidettä kertaa Möttösen kaulassa, panta yllättäen petti. Onneksi tämä tapahtui vasta kotimatkalla ja lähes kotiportilla, eikä erimerkiksi laivasatamassa Helsingissä, jossa koiria ulkoilutimme. Pantaa kasassa pitävä niitti oli irronnut ja kun pantaa sitten ihmeissäni tutkin, irtosi toinenkin niitti, helposti ja vaivattomasti, ilman mitään voiman käyttöä. Lienee sanomattakin selvää, että olin aika ällistynyt.

Otin yhteyttä pannan myyjään ja ilmoitin halukkuuteni purkaa kauppa. Mutta sepä ei käynytkään niin yksinkertaisesti kuin luulin. Myyjä kieltäytyi palauttamasta rahoja. Lupautui kyllä korjaamaan pannan, mutta kun kieltäydyin, lupasi sitten ehkä lähettää uuden, mutta kauppaa ei suostunut purkamaan. Ei ole kuulema hänen vikansa, jos niittitoimittaja toimittaa hänelle välillä viallisia niittejä. Tässä kohdin täytyy kyllä sanoa, että minun mielestäni niittejä ei edes oltu kiinnitetty kunnolla. Mitään jälkiä ei niiteissä tai nahassa ollut pihdeillä kiristämisestä tai vasaralla lyömisestä, ja tämän totesi tuttu suutarikin, jolle pantaa näytin. (Minulla on samalta valmistajalta toinenkin panta, jonka niiteissä ja nahassa selvästi näkyy käsittelyn jäljet).

Että se siitä suomalaisen suosimisesta. Saa nähdä miten tämän asian kanssa käy. Missään nimessä en ota uutta riskiä, eli en kelpuuta korjattua, enkä uusittua tuotetta, koska en enää uskalla luottaa noiden kestävyyteen. Käytän pantoja koirilla juuri niissä tilanteissa, joissa koira ei missää nimessä saa päästä irti, eikä nuo pannat enää täytä sitä tarkoitusta. Buffylle tilatussa pannassa niittejä sentään on kaksi paria, joten jos yksi pettää, ei välitöntä vaaraa pannan hajoamiseen ole. Sitä ehkä uskallan käyttää, mutta en tuollaista yhdellä niitillä varustettua, etenkin jos on suurin piirtein normaalia, että aina välillä pantoihin eksyy viallisia niittejä. Saa nähdä jääkö minulle seinälle roikkumaan 50 euron koriste, vai saanko rahat takaisin. Kuluttajaneuvojaan olen jo ottanyt yhteyttä, sen verran ottaa päähän tuo rahan hukkaan heittäminen, katsellaan miten asia etenee.

Jaa, että miksikö tämän tänne kirjoitin... purkaakseni kiukkuani ja kertoakseni mielipiteeni suomalaisesta laadusta.

Möttöselle on nyt hankittu virolaisvalmisteinen nahkapanta, hintaa oli 12 euroa. Muovi"timantit" siitä toki puuttuvat, mutta muuten on tyylikäs ja siisti. Hillerin samanlainen on jo vuoden kestänyt siistinä ja ehjänä. Joten, suosi suomalaista, mutta osta ulkolaista.

Ei kommentteja: