torstai 31. heinäkuuta 2008

Vaikeaa on...

Ei tule hommasta mitään, ei vaikka miten yrittää. Niin, koirien kilpailuttamisesta siis.

Viime kausi mentiin yhdellä maastokisalla, eikä ollenkaan ratakisoja. Buffysta ei ole enää juoksijaksi kun ei entiselleen enää palannut halvaantumisen jäljiltä. Clea toipui pennuista.

Tätä kautta oli odotettu... ipanat pääsisivät mukaan. Työpaikan vaihdos toi viikonlopputyöt, jotka aika lailla karsivat kisoja pois. Auton vaihto toi auto-ongelmat... toki joo, tyypillisellä tuurillani möin pois hyvän ja ostin tilalle paskan... ei olisi pitänyt tuijottaa niihin kilometreihin mittarissa. Mutta tähän olen jo tottunut, jos minulla missä vaan on valinnan mahdollisuus, olen aina valinnut väärin, jote tuo nyt oli ihan odotettavissakin. Vitsiäkin asiasta väänsin jo etukäteen, ja niinhän siinä kävi sitten. Rahat meni, ja lisää menee, parempaankaan ei ole taloudellista mahdollisuutta.

Rataharjoitukset ovat jääneet väliin kun ei jatkuvasti hajoilevalla autolla uskalla lähteä Helsinkiin asti ajelemaan. Onneksi on tuo käsiveturi tullut hankittua, voi vähän ipanoita opettaa kotonakin, ja ehtihän Hilleri jo yhden kisan startata, tosin huonolla menestyksellä, mutta ihan radan loppuun asti urheasti pinkoen. Clea alitti itsensä täysin Hyvinkäällä. Ei ollut toipunut vielä juoksusta, mutta tyhmänä raahasin sen silti kisoihin, kun ei noita mahdollisia kisoja juurikaan tänä vuonna ole töiden takia. Nyt alkaisi sitten kunto olla taas kohdallaan, vaan eipä sitä enää pääse näyttämään mihinkään. Tampereelle piti lähteä, Hillerin ja Clean. Vaan taas päätti auto toisin. Onhan tässä vielä se pieni mahdollisuus, että jostakin auton saan lainaksi, mutta se on niin häviävän pieni se mahdollisuus, että olen jo luovuttanut... kun muutenkin tuo lähtö on ollut niin takkuavaa... edellisenä iltana pitäisi olla töissä 22 asti, ja sitten lähteä ajelemaan tampereelle jo 03 jälkeen. Ja taas seuraavaksi aamuksi 8 töihin. Mexi meni ja aloitti juoksunsa, enkä voikaan suunnitelmien mukaan ottaa kaikkia koiria mukaan reissuun... ja koska päivästä oli tulossa todella pitkä, pitäisi hoitajan käydä meillä useamman kerran... onneksi Johanna lupautui tehtävään. Ja nyt sitten vielä tuo auton hajoaminen... vastahan minä sen viime maanantaina edellisen rempan jäljiltä hain korjaamosta.

Rupeaa tuntumaan siltä, että luovutan kokonaan. Tekisi mieli antaa koirien lihoa vapaasti ja ruveta sohvaperunoiksi, kun ei noita näyttelyitäkään noille ponikokoisille ole juurikaan tarjolla. Lopettaa turha pingottaminen ja ruveta viettämään mukavaa laatuaikaa ilman mitään suunnitelmia ja pakkopullalenkkeilyitä.

Tai sitten on tehtävä pankkiryöstö, jotta voin ostaa ehjän auton. Ja ehkä järkevää olisi viedä ainakin nämä kisaavat nartut sterilisaatioon, loppuisi nuo ärsyttävät juoksuongelmat. Sitä vaihtoehtoa olen aika vakavasti jo harkinnut, kun en noita pentujakaan enää tällä ponilaumalla ole ajatellut teettää. Mutta toisaalta, iso leikkaus pelottaa, kun se ei kuitenkaan ole aivan välttämätön juttu. Täytyy asiaa syksyn aikana miettiä.

Olo on aika kypsä nyt... tuntuu, ettei mikään ole tänä kesänä onnistunut. Meidän harrastusten osalta tämä vuosi tässä. Näyttelyllisesti vuosi oli hieman valoisampi, Mexille yksi serti ja yksi vara- serti. Ihan mukavasti suoriuduttu tuollaiselta jättikokoiselta lihapullalta. Kovasti olisin toivonut, että Mexinkin olisin päässyt maastokisoihin testaamaan, mutta haaveeksi jäi nyt se sitten. Ehkä sitä ensi vuonna taas jostakin saa kaivettua intoa, ja yrittää taas. Koirat olisi kunnossa, mutta kaikki muu sitten tökkiikin ja kybällä.... nyt vit*ttaa niin rankasti, että ei viitsi edes ajatella ensi vuotta...

Ehkä tämä tästä muuttuu, jos ei muuta, niin ainakin pahemmaksi.

perjantai 18. heinäkuuta 2008

18.7.2008 HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ BUFFY

Buffy täyttää tänään 5 -vuotta. Onpa aika rientänyt, vasta äskenhän sen haisevan likaisen mytyn nostin syliin auton takakontista. Viisi vuotta on hieno ikä koiralle, jolle ei pentuna juurikaan elinpäiviä luvattu. Urhea Buffy on selvinnyt kaikista vastoinkäymisistään reippaasti, eikä halvaantuminenkaan vuosi sitten ole tätä himometsästäjään hidastanut. Tai no, hidasti toki, mutta into ei ole kadonnut yhtään.

Buffy juhlii syntymäpäiviään huomenna perhepiirissä. Luvassa on ainakin herkkuruokaa ja mehevät luut. Kenties kaupasta löytyy joku kiva lelukin Buffylle lahjaksi.

Toivotamme Buffyn kanssa hyvää syntymäpäivää Juuso -veljelle ja Siiri-siskolle, sekä kahdelle muullekin veljelle, joista emme ole mitään kuulleet. Jospa veljet joskus eksyvät tänne, niin antakaahan kuulua itsestänne.

Jos minulla olisi ollut onnea enemmän, juhlittaisiin meillä tänään toisiakin syntymäpäiviä. Tasan vuosi sitten syntyi vihdoin vuosien odotuksen jälkeen "Maisa" -poni. Iloa kesti kuitenkin vain hetken, sillä vuorokauden kuluttua Maisalla huomattiin suuri kitalakihalkio, eikä mitään muuta järkevää ollut tehtävissä kuin varsan lopettaminen. Se siitä unelmasta ja sen toteutumisesta. Siihen päättyi minun ponikasvatus, ja lopulta myös koko hevosharrastus. Ehkäpä illalla sytytämme pienen kynttilän Maisan muistoksi.

maanantai 14. heinäkuuta 2008

17.7.08 MAASTOILUKAUSI AVATTU

Käväistiin sitten avaamassa Tihulan maastoilukausi Hyvinkäällä.

Koko lauma lähti mukaan kannustamaan Cleaa ja Hilleriä. Päivä oli hiostavan kuuma ja kostea aamuisista sateista johtuen, ja rata liukas. Autossa odottaville kannustajille päiäv meinasi käydä aika tukalaksi.

Clean vuoro oli heti toisessa lähdössä, parina oli nuori Biswhip's uros jonka nimi ei nyt muistu mieleen. Clea aloitti heti heti varmaan Clea tyyliin... koska viehe ei voi mennä päin yleisöä, täytyy sen kääntyä vasemmalle, ja sinne Clea siis suuntasi viehettä vastaan, taattuun tyyliinsä. Sitten täyttä päätä mukavaa suoraa reunaa pitkin, pari kuperkeikkaa liukkaassa heinikossa ja loppuun taas mutkat oikoiseksi. Kivaa oli, mutta vain Clealla. Koska tuomarit jakavat pisteitä ainoastaan teknisestä osaamisesta, eivätkä taiteellisesta suoriutumisesta, oli pistesaalis tällä kertää huimat 193. Eikä tarvinut finaaliin mennä. Clea ei ole vuoteen osallistunut maastokisoihin, joten alle olisi tarvittu viikolla muutamia reippaita vetoja rauhoittamaan menoa. Nyt kuitenkin töiden takia edeltävä viikko meni lähinnä lepäilyksi ja näin siinä sitten kävi. Clealla myös taitaa vielä vasta kuukausi sitten loppunut juoksu painaa päälle.

Hilleri juoksi kymmenen lähtö myöhemmin, parinaan kokenut ja varma Biswhip's Crux, Ruksi. Olin hyvin iloinen, että pariksi osui varma, kokenut ja hyvähermoinen kaveri Hillerin viimeaikaisten oikuttelujen vuoksi. Tähän astihan koirani ovat harjoitelleet maastoihin niin, että olleen menty radan varteen näyttämään muiden suorituksia ja sitten laitettu juoksemaan. Tällä konstilla on tullut ensikertalaisille 2 X SA tulos ja 1 x serti. Hilleriä ja Möttöstä sen sijaan on koulittu syntymästä lähtien vieheen perään. Ilmeisen toimimaton konsti, jos tuloksiin on luottaminen.

Käsiviehee perässä tyttöjä on juoksutettu viime syksystä lähtien, ja tiistaina mentiin Kartanolla katsastamaan konepupua. Eipä olisi voinut tyttöjä vähempää kiinnostaa, pulleita basenjin reisiä sen sijaan katsastivat kovastikin nälkäisen näköisinä. Italiaanopaistikin olisi kelvannut. Tiistain jälkeen oli suunnitalmissa perua Hillerin debyytti. Kotona sitten vielä vedettiin kahtena päivänä käsivieheellä ja parin kanssa. Kyllähän Hilleri perään lähti, mutta rupesi sitten ohitustilanteessa härkkimään paria, että aina vaan parempaan suuntaan...

Mietin kumpi on ikävämpää, ottaa 0 pistettä, kun Hilleri ei lähde vieheen perään, vai Diski kun käy tönimään kaveria. Päätin katsoa millainen pari arvonnassa tulee, ja jos on toine nnuor ikoira kaverina, vedetään Hilleri pois pilaamasta toisen juoksua.

Tuli sitten pariksi Ruksi, päätin kokeilla. Ja kyllä jännitti, eipä ole vielä kisoissa jännittänyt niin paljon. Ennen lähtöä näytin Hillerille pari suoritusta, ja neiti tuntuikin innostuvan ihan vieheestä, eikä vain juoksevista kavereista.

Lähtöpaikalle käveltäessä Hilleri keskittyi hankaamaan koppaa päästään, vaikka se siihen on hyvin tottunut, koska kynnethän Hilleriltä leikattiin pitkään koppa päässä, sattuneesta syystä. Vielä löhdössäkin Hilleri yritti vaan hangata koppaa irti, eikä ensin huomioinut viehettä mitenkään. Kyllä Hilleri sitten matkaan lähti kun vähän tuuppasin eteenpäin. Alkumatka meni nykien, käsivieheeseen tottunut Hilleri selvästi odotti, että koska veto loppuu. Mutta kun veto e iloppunut, puolen matkan jälkeen Hilleri näytti tajuavan idean ja juoksikin varsin mukavasti ja ihan loppuun asti. Olisi vieheenkin tappanut, jollei äkäisesti ärähtänyt Ruksi olisi sitä itselleen ominut. Herkkänä ja kilttinä neitinä Hilleri tuumasi, että nopeimmat voittaa, ja siirtyi suosiolla sivuun.

Selkeä epäröinti ilmeisesti verotti pisteitä, kun niitä herui vain 174. Mutta pääasia, että ei 0 eikä disk. Tästä on hyvä jatkaa. Hilleri on vielä kovasti keskenkasvuinen ja tarvitsee paljon vielä voimaa lisää, joten tämä kausi on vielä vähän kokeilua ja harjoittelua. Seuraavaksi olisi tarkoitus ehkä lähteä kokeilemaan Tampereelle elokuun alussa. Ehkä sinne sitten laitetaan kokeilemaan jo Mexikin.

L

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Tihu blogi avattu

No niin, Tihulaisetkin ovat sitten siirtyneet blogi -aikaan. Täältä voi jatkossa lukea Team Wilesin, tai paremminkin Tihu Tiiminä tunnetun rämäpäisen whippet -poppoon tuoreimpia kuulumisia ja ajatuksia maailman menosta. Pääosin suomeksi, mutta jotakin varmasti myös ulkomaalaisille ystävillemmekin englanniksi.