Outo patti Möttösen selässä ja herrasmiespoikaystävä

Pari päivää sitten huomasin oudon patin Mexin selässä. Ajattelin kyseessä olevan jonkun hyönteisen piston tai vastaavan. Lähempi tarkastelu osoitti kuitenkin, että kyseessä on jotakin paljon ihmeellisempää... se oli selkänikama. Siis todellakin, Mexin ihastuttavan leveässä ja hyllyvässä selässä silmään pisti nikama, rumaa.

Sillä siis tosiaan on selkäranka ja koska yhtään nikamaa en ole aiemmin onnistunut Mexin selästä paikallistamaan, niin tämän täytyy tarkoittaa sitä, että Möttönen on laihtunut. Kyllä, näin on päässyt käymään ihan huomaamatta. Tosin ei aivan itsestään, kovaa työtä se on vaatinut ja monta per**lettä... muistatte varmaan ne edellisessä kirjoituksessa listatut menetykset? Koska sanotaan, että näyttelykuntoisella whippetillä tulisi näkyä 3 ( siis kolme) selkänikamaa, olemme näin ollen saanuttaneet 1/3 tavoitteestamme. Tästä on hyvä (ei helppo) jatkaa.

Mexi itse tekee kaikkensa, jotta kilot eivät karisisi. Tänään avulias poikaystävä Vallu- saluki (vaihtoi sujuvasti äidistä tyttäreen) ojensi auttavat tassunsa Mexille. Vahvoilla tassuillaan Vallu kaivoi sujuvasti pellosta myyriä, jotka Mexi sitten hyvällä ruokahalulla söi... kyllä, karvoineen kaikkineen ja itse tappaen. Nälkä ei lue lakia, eikä lahjasaaliiseen ole karvoihin kurkkiminen. Vallu on ilmeisesti mieltynyt vähän rehevämpiin neiteihin, koska pyrkii säilyttämään tyttöystävänsä kilot.

Möttösen laihdutuskuuri

Möttönen on paksu, on ollut aina, syntymästään lähtien... eipä sitä ihan huvikseen pentuna kutsuttu Mega Paulaksi. Möttönen rakastaa syömistä ja Möttöstä, tässä järjestyksessä... hyvä ruoka, parempi mieli.

Möttönen on vähän niinkuin olevinaan näyttelykoira, ja näytteykoirien tulee olla ainakin vähän lihavia... vähintäänkin massavia, mutta ei lihaksikkaita. No, Möttönen on lihava, läski, massava, jopa siinä määrin, että näyttelyissäkin on jo aiheesta huomautettu ja se on jo jotakin mikä laittaa miettimään. Tosin on Möttösessä lihastakin, mutta se ei nyt tässä tilanteessa ainakaan paranna asiaa. Tietysti voisin kuitata koko asian kateellisten panetteluna, mutta jotenkin vain tuli sellainen tunne, ettei tässä nyt ole kyse siitä.

Koska Hilleriä lukuun ottamatta kaikki Tihut ovat hieman pullukoita, päätin laittaa koko poppoon laihdutuskuurille. Raaka peli, ruokaa kuppiin entistä vähemmän, laadusta tosin tinkimättä. Ainakaan en voi sanoa, että mitään ei olisi tapahtunut, kyllä tapahtui ja paljonkin...

Laihdutuskuurin 1. päivä - Työpäiväni aikana oli kadonnut kaksi pussillista ruisleipää. Tai siis pussit eivät olleet kadonneet, ainoastaan niiden sisältö.

Päivä 2: Muovinen ruokatynnyri oli syöty päreiksi, ja aika hyvä määrä nappulaa oli kateissa.

Päivä 3: Kolmas pussi Reissumiestä oli kadonnut, lisäksi kolme omenaa.

Päivä 4: Muovinen kissanruokien säilytysrasia (tosi hieno) syöty hajalle, kaksi kiloa hel**tin kallista kissanruokaa kadonnut.

Päivä 5: Neljäs pussi Reissumiestä katoaa.

Päivä 6: Sadetakista on syöty tasku rikki, koska sinne oli jäänyt lenkiltä pari namia. Tulitikkuaski syöty.

Päivä 7: Kilo omenoita katoaa mystisesti.

Päivä 8: Kaikki takit tiputettu eteisen naulakosta, taskut tongittu murkinan toivossa.

Päivä 9: Reissumiehet kadonneet jälleen, pussillinen sipuleita levitetty pitkin lattioita, paria maisteltu.

Päivä 10: Kaksi banaania syöty, kaappi saatu auki ja Buffyn Rimadylit yritetty syödä.

Päivä 11:Rupeaa tuntumaan, että homma ei toimi, ainoastaan Hilleri ja Clea ovat laihtuneet.

Päivä 12: Kaikki syötävä on piilossa, takkapuut otettu käsittelyyn. Helve**nmoinen sotku.

Päivä 13: Herkkukaapin ovea yritetty avata, ovessa ikävät hampaanjäljet.

Päivä 14: Tihujen laihis päättyy, ei toivottuja tuloksia... ei toivottuja senkin edestä.

Toteamme; enempi ruoka, parempi mieli ja Möttönen saa pitää kilonsa.