Buffyn kuulumiset

Buffy on nyt viikon syönyt 1,5 tablettia kortisonia, eli 7,5 mg päivässä. Edelleen vointi on hyvä ja lämmennyt ilmakin selvästi on parantanut vointia. Buffy vaikuttaa kivuttomalta, vaikka liikkuminen vähän kökköä vielä onkin. Tähän lienee vaikuttaa kahden kuukauden täyslepo ja sen myötä kadonneet lihakset. Liikkuminen kuitenkin paranee koko ajan lisääntyneen kuntoilun myötä. Tänään Buffy kesti jo ihan hyvin puolen tunnin reippaan hihnakävelyn muiden mukana. Kortisonin myötä ruokahalu on kasvanut aika huikeaksi, mutta muita sivuvaikutuksia ei enää tällä pienemmällä annoksella ole ollut. Isommalla annoksella oli runsasta juomista, pissimistä ja väsymystä. Huomisesta alkaen kokeillaan sitten vain yhdellä tabletilla.

Tiistaina menemme tapaamaan lääkäriämme. Buffysta otetaan uusi verikoe. Pitkään odoteltiin tumavasta-ainetestin tulosta, jota vaan ei kuulunut. Kun alkoivat sitten tuloksen viipymistä selvittämään lääkärissä, paljastui, että oli käynyt moka; pyyntö testin tekemiseksi ei ollut koskaan mennyt laboratoriolle asti. Joten nyt sitten uusi verikoe, koska tuon testin tulos on aika ratkaiseva jatkon kannalta. Sitä en nyt sitten älynnyt kysyä, että miten tuo kortisoni vaikuttaa tulokseen, mutta se lienee selvinnee tiistaina.

Huomenna täytyy myös soittaa Nipsun eläinlääkärille ja varata aika kasvaimen leikkaukseen. Kasvain ei ole kasvanut lisää ja Nipsukin on voinut ihan hyvin. Toivottavasti kyse ei ole mistään vakavasta.

Loppukevennykseksi voisin kertoa Buffysta ja pinkeistä tossuista... Buffyllehan hankittiin sievät pinkit fleecetossut pakkasille. Alkuun kaikki meni ihan hyvin, Buffy oli kovasti kipeä ja tossuista oli selvästi apua. No, nyt Buffy voi hyvin, mutta kun pakkaset taas viime viikolla kiristyivät, ajattelin ottaa tossun taas käyttöön. Ei hyvä idea, Buffy kaatui suorilta jaloiltaan eteisen lattialle kun olin saanut kaikki neljä tossua jalkaan, kas kun yritti yhtä aikaa ravistaa joka jalasta pois tossua. Lopulta kulkeminen kuitenkin alkoi sujua joten kuten, kunnes Buffy keksi, kun laittaa takatassut ristiin ja jättää tossun toiden jalan alle, saa tossun kiskaistua pois. Niinpä tossut päätettiin unohtaa tältä talvelta.

Niin ja toinenkin loppukevennyt Buffyn viikon tempauksista... torstaina Vauhti-raksun auto toi koirille ruokaa ja kissoille raksuja. Koska en itse ollut kotona, neuvoin Wiljamia nostamaan pussit pihalla seisovaan autonromuuni, siellä ne säilyisivät hyvinä pakkasessa. No, lihat olivatkin sinne päätyneet, mutta kissanraksupussi oli laitettu keittiön pöydälle, "turvaan". Niinpä sain sitten illalla töihi soiton, että kissanraksupussi on löytynyt Buffyn sängystä, lähes tyhjänä. Vähän oli neiti pulleana illalla, mutta mitään kummempia seurauksia ei tuosta ollut. Hienosti oli muuten osannut avata pussin aivan oikein; kyljessä on "vetoketju", eli sellainen minigrippussisysteemi. Pussin saa auki siististi kunhan ensin vetää "vetoketjun" päältä pois suikaleen pussin foliota. Siististi oli Buffy avannut pussin oikeasta paikasta, ilman, että missään muualla oli mitään jälkiä. Näppärä koira.

Uusi koira

Olen saanut uuden koiran, tai oikeastaan ehkä voisi sanoa että vanhan takaisin.

Buffy on nyt syönyt kortisonia sunnuntaista lähtien ( 15 mg / pv) ja täytyy sanoa, että en sitä kohta enää tunnista. Ulkonäkö on kamala, ei lihaksen lihasta missään eikä ihraakaan montaa nanogrammaa löydy. Mutta käytös, en muista milloin viimeksi Buffy olisi ollut noin hyväntuulinen kuin nyt. Muistelisin, että joskus reilu kaksi vuotta sitten täällä oli hilpeä hännänheiluttaja, jota kutsuttiin Buffyksi. Nyt tämä heiluhäntä on palannut. Liikkuminen toki on vielä varsin huteraa lihasten puuttumisen vuoksi, mutta selvästikään ei enää kivuliasta. Olemme aloittaneet varovaiset hihnalenkit ja viikonloppuna voisi ehkä jo vähän mennä jäälle kirmailemaan, ellei tuo pakkanen taas kiristy aivan järjettömäksi. Buffy kiipeää rappuset yhtä sujuvasti kuin muutkin, eikä sänkyynkään hyppääminen tuota mitään ongelmaa.

Nyt kun asiaa olen pohtinut, olen tullut siihen tulokseen, että Buffy on ollut kipeä jo pari vuotta, jopa jo ennen tuota halvaantumista. Olisi pitänyt tutkituttaa ongelmat jo kauan sitten. Buffy-parka joutunut turhaan kärsimään kivuista. Nyt vaan sitten toivotaan että kortisoniannosta voidaan pienentää turvalliseksi. Sunnuntaina olisi tarkoitus puolittaa annos ja sitten vaan toivoa, että pienempikin annos tehoaa. Huomenna meillä on soittoaika eläinlääkärille ja sitten tulosten perusteella pohditaan jatkoa. Näen jo hieman valoa tunnelin päässä...

Mutta, koska ilmeisesti surkeuden määrän tulee olla vakio, olen tänään joutunut käyttämään Nipsun eläinlääkärissä. Huomasin perjantai-iltana Nipsun vatsassa pahkuran, joka sitten tänään todettiin maitorauhaskasvaimeksi, jonka laadusta ei vielä ole tietoa. Nipsulla on myös ollut runsaasti muutakin muhkuraa ja turvotusta, joka tulkittiin valeraskausoireiksi. Saimme Galastop-kuurin ja vajaan parin viikon päästä pahkura olisi tarkoitus leikata ja ottaa röntgenkuvat mahdollisten etäpesäkkeiden vuoksi.

Täytyy sanoa, että en ole koskaan vielä ollut noin paniikissa kuin tänään. Menetin Lilli-kissan vähän samaan tapaan, kuin Nipsun pahkura ilmaantui. Toivotaan, ettei Nipsulle käy yhtä ikävästi.

Hyvää ystävänpäivää!

Toivotamme hyvää ystävänpäivää kaikille ystävillemme

Buffysta taas, vaikka ei juurikaan uutta.

Käytiin torstaina taas lääkärissä. Tällä kertta ihan näytillä vaan, ei onneki tilanteen pahenemisen vuoksi. Buffyn kunto on hitaasti parantunut. Buffy ottaa taas osaa normaaliin elämään, eikä pakene yläkerran yksinäisyyteen. Ruoka maistuu ja painoakin oli tullut parissa viikossa puoli kiloa lisää, nyt painoa on 14,5 kg, joka itse asiassa olisikin erittäin hyvä paino Buffylle... ainakin parempi kuin 17 kg. Edelleen lihakset ovat jumissa, erityisesti lanneselässä, lapojen takana ja niskassa. Aamuisin takajalat ovat aika jäykät, mutta vertyvät siitä sitten. Mitään suuria kipuja ei näyttäisi olevan, koska varsin kipuherkkä Buffy vaikuttaa varsin tyytyväiseltä. Rimadyliä (50 mg) ollaan edelleen otettu 2 x puolikas päivässä.

ANA-testin tulos ei vieläkään ole tullut. Mutta Buffylle päätettiin kuitenkin aloittaa kortisonilääkitys. Eilen lopetettiin kipulääkitys ja sunnuntaina aloitetaan kortisonilla, Prednison 5 mg kolme tablettia päivässä nyt alkuun, sitten viikon päästä annosta pudotetaan puoleen, jos hyvältä näyttää. Ensi torstaina soitan eläinlääkärille ja sitten mietitään lääkityksen jatkoa saatujen tulosten perusteella. Hieman jännitti, mihin kuntoon Buffy menee ilman kipulääkettä, mutta ainakin tänään vielä kaikki oli kunnossa eikä mitään selkeää huononemista tapahtunut. Liikunta rajoitetaan toistaiseksi hihnakävelyksi, mutta koska Buffy on ollut liikkumatta jo lähes 1,5 kk, on tuo hihnakävelykin vielä vähän ehkä liikaa. Hiljalleen aloitamme pienillä kävelyillä tuossa hyvin auratulla tiellä, tänäänkin vain vajaa 5 minuuttia. Nyt sitten jännitetään mitä kortisoni saa aikaan, niin hyvässä kuin pahassakin.

Sen verran kunnossa Buffy jo on, että oli aika lailla vaikeaa saada se eläinlääkäriin ja vielä sitten pysymään siellä kun ovista pääsimme sisään asti.

Ei valoa, mutta valaistusta Buffyn tilanteeseen.

Niinhän siinä sitten kävi, että pahimmat pelkoni taitavat käydä toteen, mitä tulee Buffyn sairastumiseen.

Torstaina tuli soitto eläinlääkäriltämme, reumatestin tulos oli valmistunut, ja Buffy on rajatapaus. Käytännössähän tuo kuitenkin tarkoittaa positiivista tulosta, kun ottaa huomioon oireet ja perimän.

Eipä tuo paljoa järkyttänyt, oikeastaan olin tuota jo odottanutkin. Ja kun nyt mietin, on noita oireita tuohon suuntaan ollut jo ehkä parinkin vuoden ajan. Sen verran lievinä vaan, että olen niiltä voinut ummistaa silmäni. Nyt sitten vaan joku asia aiheutti vakavammat oireet. Jotenkin alitajuntaisesti olen aina tiennyt, ettei Buffyn elämä kovin hyväksi voi muodostua niin vaikean pentuajan jälkeen. En tiedä onko minulla selvännäkijän kykyjä, vai manasinko pessimistisillä ajatuksillani taudin esiin. Olen vaan aina epäillyt näin käyvän.

Nyt sitten vielä odotellaan ANA-testin valmistumista ja tulosta. Sen jälkeen pohditaan miten asiassa edetään. Torstaina menemme taas tapaamaan lääkäriä ja sitten mietimme, millä lääkityksellä jatketaan. Tällä hetkellä Buffy syö puolikkaan ( 50 mg) Rimadylin kaksi kertaa päivässä ja näyttää voivan varsin mukavasti. Kunto paranee joka päivä, ruokahalu on palannut entiselleen ja lenkillekin neidin tekisi kovasti mieli. Vastoin lääkärin määräystä ( minimiin rajoitettu liikunta) Buffy pääsikin eilen kahdesti lenkille. Ensin aamulla vähän matkaa muiden mukana vapaana, sitten illalla vielä Nipsun kanssa ihan oikealle lenkille hihnassa. No, lenkki tosin kesti vain vajaan 10 minuuttia, mutta sen vaikutus Buffyn henkiseen vointiin oli todella suuri. harvoin näkee niin onnellista koiraa, kuin Buffy lenkin aikana.

Levon jälkeen Buffy on melko jäykkä vähän aikaa, mutta vetristyy sitten. Rappuset menee jo ihan sujuvasti ja sänkyynkin pääsee hyppäämällä ihan itse. Kunto paranee päivittäin, eikä mitään takapakkeja ole vielä ainakaan tullut. Hieman uskallan olla toiveikas, ehkä sopivalla lääkityksellä Buffy kykenee elämään ihan mukavaa elämää. Rimadyl on käsittääkseni varsin hyvin siedetty lääke pidempäänkin käyttöön, ja ehkä voimme jonkun aikaa jatkaa näin, ilman kortisonia. Mutta katsotaan nyt mitä eläinlääkäri on asiasta mieltä.

Kerro kerro verikoe, ken on maassa sairahin... vaan eipä kertonut.

Buffy on ollut kipulääkkeet ansiosta taas varsin virkeä. Niska/kaula on edelleen jumissa, eikä hierontakaan oikein tunnu auttavan, jumi on melko syvällä. Kunhan tästä nyt jotakin selviäisi, niin sitten voisi varata taas ajan fysioterapeutilta. Ennen ongelman jonkinlaista ratkeamista ei uskalla, kun ei tiedä sitten onko se hyvästä vai pahasta, tuo hierominen tai fysioterapia. Tosin sen verran taitavaa fysioterapeuttia ollaan käytetty, että kyllä hän tietäisi miten toimia.

Tänään tuli osa verikokeiden tuloksista, eikä niistäkään juuri selvyyttä tullut. Kaikki punkkivälitteisten sairauksien testit olivat negatiivisia. Tosin olen kuullut, että joskus testi on negatiivinen borrelioosista huolimatta. Mutta kun nyt mitään muita viitteitä siihen suuntaan ei juuri nyt ole, lienee syytä uskoa testien tulosta.

Maksa-arvot olivat hieman koholla, verihiutaleet hieman alakantissa ja pientä anemiaakin todettiin. Arvot kuitenkin sellaisia, ettei niistä kuulema kannata tässä vaiheessa huolestua, saattavat johtua ihan mittausteknisistäkin syistä, niin pieniä olivat nuo lukemat kuulema. Jossakin vaiheessa sitten otetaan uudet kokeet ja katsotaan sitten onko aihetta huoleen.

Minua eniten kiinnostava tai huolettava testi ei vielä ole valmistunut. Buffylta testataan myös tumavasta-aineet, jolla kartoitetaan autoimmuunisairauksia. Buffyn äidin puoleisessa suvussahan noita autoimmuunisairauksia on esiintynyt jonkin verran, voisi jopa sanoa, että runsaasti, ainakin siihen nähden, mitä noita yleensä whippeteillä tavataan. Erityisesti reuma on ollut ongelmana. Useammankin autoimmuunisairauden oirelistalta löytyy monia Buffyn oireista.

Testin tulos menee pitkälle ensi viikkoon todennäköisesti. Siihen asti Buffy huilaa ja syö Rimadyliä, ellei tila taas pahene. Jos mennään huonompaan suuntaan, sitten suunnataan pikavauhtia Kouvolaan, ja yritetään keksiä jotakin muuta tutkittavaa. Odottavan aika on pitkä ja ankea...

Ja Buffy sairastaa edelleen...

Buffyn toipuminen ei ole ollut toivotun nopeaa, joten päätin aloittaa vaivan syyn löytämisen. Tiesin kyllä jo etukäteen, että helppoa se ei tule olemaan.

Niinpä sitten tänään suunnistimme Buffyn kanssa Kouvolaan Kestin Esaa tapaamaan, hän kun hoiti jo Buffya jo sen halvaantumisen yhteydessä ja arvelen, että jos apua löytyy, se löytyy Kouvolasta.

No, apua ei vielä löytynyt, enkä sitä edes odottanutkaan... sen verran omituisia ovat oireet, taas. Käsittämätön tuuri Buffyllä, kolmas kerta jo kun Puhveli sairastaa niin omituisin oirein ettei syytä meinata löytä.

Buffy aristi selvästi kaulaansa oikealle käännettäessä, sekä jonkin verran lanteen seutua. Kaulan aristus oli sen verran voimakasta, että selkäranka päätettiin kuvata. Viisi kuvaa Buffyn luista, ja lähes yhtä siistä katsottavaa kuin 2,5 vuotta sitten. Ristiluussa oli hieman kalkkeutumaa, mutta sen ei pitäisi aiheuttaa Buffyn oireita. Mikään kuvissa ei viitannut ongelmiin.

Tämän jälkeen Buffylta otettiin verta, josta sitten tutkitaan nuo perusjutut, tulehdukset sun muut, sekä lisäksi kaikki punkkivälitteiset sairaudet sekä etsitään reumatekijää. Reuma on koirilla varsin harvinainen, mutta koska Buffyn äidin puoleisessa suvussa sitä on esiintynyt kohtuulisen "runsaasti", päätettiin tuokin testata.

Nyt sitten vaan odotellaan tulosten valmistumista. Sitä odotellessa saimme hoito-ohjeeksi kipulääkkeen, liikunnan rajoittamisen ja ruokakuppien noston maasta. Näillä mennään nyt ja katsotaan miten homma etenee. Jos verikokeista ei mitään löydy, seuraavaksi selkä varjoainekuvataan. Viimeksi juurikin varjoaine kuvaus vasta paljasti Buffyn selkäydininfarktin, pelkät röntgen kuvat olivat aivan puhtaat.

Näissä tunnelmissa päätän Buffyn sairaskertomuksen tähän, toistaiseksi.

Buffy sairastaa.

Halvaantumisensa jäljiltä Buffysta tuli varsin kylmänarka eivätkä lihakset kestä ollenkaan tarpomista esimerkiksi vähäisessäkään lumessa. Viimeiset talvet ovat olleet erittäin lämpimiä, eikä tuon halvaantumisen jälkeen kunnollista talvea ole tainnut ollakaan. No, nyt luonto ottaa vahinkon takaisin ja olemme saaneet kärsiä (tai no, joidenkin mielestä nauttia) varsin "kunnollisesta" talvesta lumineen ja pakkasineen.

Kauan odotettu kahden viikon joululoma runsaine ulkoiluineen vaihtui tylsäksi sisällä nyhjäämiseksi pakkasten vuoksi. Sen verran päästiin kuitenkin metsässä lumeen rallattelemaan, että onnistuin saamaan Buffyn kipeäksi.

Tiedostin kyllä koko ajan ongelman olemassaolon, mutta tuumasin, että kyllähän Buffy vähän pientä metsäilyä kestää. Lihakset tulivat vähän kipeiksi, mutta ei alkuun sen kummempaa. Uuden vuoden aattona Buffy kieltäytyi lähtemästä autolta metsään, silloin tuumasin metsäilyjen olevan ohi Buffyn osalta. Tämän jälkeen kunto huononi nopeasti. Buffy rupesi ontumaan toista takajalkaansa pienenkin lumikosketuksen jälkeen, sisällä ei ontumista ollut. Antura näytti hieman harmaammalta kuin muut, joten ajattelin tassun paleltuneen. Ilmeisesti Buffyn takajaloissa ei myöskään veri kierrä aivan hyvin, koska takatassut olivat varsin pitkään kylmät pienenkin ulkoilun jälkeen. Ontuminen kuitenkin helpotti kun rupesin käyttämään Buffylla tossuja takatassuissa pienilläkin ulkoiluilla. Buffy lepäsi ja suoritti ulkoilu hyvin vaatetettuna nopeasti vain pihalla. Tilanne näytti paranevan.

Lauantaina 9.1. tilanne kuitenkin nopeasti paheni. Heti aamusta Buffy ontui huonompaa takajalkaansa todella pahasti, jalasta ei kuitenkaan löytynyt mitän kipukohtaa. Buffy vaikutti kaikin puolin kipeältä, eikä suostunut liikkumaan ollenkaan, nukkui vain. Lihakset olivat niin arat, että pienikin kosketus tuntui sattuvan, eikä kipulääkkeestä tuntunut olevan apua. Mittasin kuumeen, sitä oli 39,2. Siinä vaiheessa päätin lähteä eläinlääkäriin Buffyn kanssa.

Saimmekin ajan Pyhtäälle heti, mikä oli iloinen yllätys, alueen surkean päivystystilanteen tuntien. Samalla tuli tavattua toinen Pyhtään uusista eläinlääkäreistä. Mukavaksi ja ihan pätevänoloiseksi osoittautunut lääkäritätikään ei onnistunut Buffysta mitään varsinaista kipupaikkaa paikallistamaan. Eläinlääkärillä ei ollut käytössä röntgeniä eikä ultraa, joten ihan käsikopelolla tutkittiin. Mitään sellaista ei eläinlääkäri löytänyt, mitä en minäkään olisi jo havainnut... kauttaaltaan kipeä ei kipeä koira. Lihastulehdus oli oikeastaan ainoa, mihin vähän oireet viittasivat. Buffy sai antibioottikuurin ja lisää kipulääkettä, sekä kehotuksen mennä tarkempiin tutkimuksiin esim Kouvolaan jos ei tilanne yhtään helpottaisi parin päivän sisällä.

Viikonlopun Buffy oli hyvin heikossa kunnossa, vaikka kuume ei enää noussutkaan. Näytti siltä kuin Punkero olisi vanhentunut 10 vuotta viikonlopun aikana. Lihakset katosivat ja Buffy muuttui täysin voimattomaksi.

Hiljalleen kunto koheni. Lihakset olivat edelleen kauttaaltaan kipeät, oloa selvästi helpotti kevyt hieronta. Buffy ei jaksanut olla jaloillaan juuri ollenkaan, juuri ja juuri käydä pissillä kun pihalle kannettiin. Kun ruoka alkoi taas maistua, alkuun ruokailukin tapahtui makuuasennossa. Yöt Buffy itki kipuja, päivät makasi raatona, syöden vain syötettynä. Kuitenkin kunto koko ajan hitaasti parani.

Enpä olisi koskaan uskonut, että jonakin päivänä iloitsen syöpön Buffyn ruokahalusta. Tuntui isolta voitolta kun Buffy ensimmäisen kerran tuli itse syömään.

Antibioottikuuri loppui maanantaina ja maanantaista lähtien olen myös pienentänyt kipulääkkeen määrää. Eilen lopetin kipulääkkeen kokonaan.

Toistaiseksi Buffy on ulkoillut vain pihalla pieniä hetkiä. Rappuset sujuu jo varsin hyvin ja onpa tuo jo vähän juoksuksikin pistänyt pihalla. Ruoka maistuu eikä luutkaan enää törrötä ollenkaan pahasti. Eli tältä erää vaiva olisi todennäköisesti voitettu. Mutta.......

Pahasti pelkään ettei tämä tähän jää. Jännittyneenä odotan uusiiko vaiva. Emme mene lisätutkimuksiin, jos tämä oli tässä. Mutta jos vaiva uusii, täytyy syytä ryhtyä etsimään. Buffyhan on sairastanut pennusta asti yhtä ja toista, ja on lihaksistoltaan ollut aina arka. Lisäksi sukurasitteena on reumaa ... joten ei tämä niin kauhean hyvältä kuulosta.

Pitäkää kaikki ystävät Buffylle peukkuja.