Kesäkuu vetelee viimeisiään ja kesäkin on tänne jo ehtinyt, tai ainakin jotakin etäisesti kesää muistuttavaa. Kiitos runsaiden sateiden ja kohtuullisen lämpimän ilman, nurmikko kasvaa kohisten ja kohta on taas viikatteelle töitä. Mitähän tuon kokoisen pihan asfaltointi maksaisi? Sen voisi sitten vaikka maalata vihreäksi. Hillerin viimeinen koejuoksu on edelleen juoksematta, mutta lauantaina olisi tarkoitus lähteä Kartanolle kisoja katsomaan ja samalla juosta se juoksu. Jos sitten vaikka parin viikon päästä jo kisoihinkin päästäisiin. Uudet manttelitkin pitäisi tilata, ratamanttelisarjasta katosi viime syksynä kaksi manttelia, kun niitä jollekin lainasin, enkä muistanut takaisin pyytää, harmillista, olivat aivan uusia. Uudet kopatkin pitäisi hankkia Clealle ja Hillerille, kun nuo muovihökötykset eivät kauhean hyvin noille istu päähän. Mutta se onkin sitten jo vähän hankalampi juttu se, noita whippettien aussikoppia kun taitaa olla lähes mahdoton saada Suomesta, tai mistään. Katsellaan.
Möttösen haava on parantunut varsin hyvin. Tikit saa ottaa pois torstaina. Haavan alin tikki on revennyt irti toissapäivänä, se olikin pahassa paikassa, siinä iho liikkuu voimakkaasti koko ajan. Alhaalla on n. 1 cm kohta, jossa haava repsottaa vielä auki, ja se täytyy sitten hoitaa kuntoon avoimena haavana. Yläosa on menyt nätisti ja siististi kiinni. Millään lailla haava ei ole Möttöstä haitannut, ja se vähän onkin tuottanut ongelmia, Möttönen kun ei millään tahtoisi taipua toipilaaksi, rallia pitäisi päästä vetämään ja täysillä, eikä hihna juuri tätä hillitse.
Ei täällä tämän kummempaa, pihassa seisoo taas uusi autonromu, Skoda tietenkin.... katsotaan mitä se kestää, vai kestääkö mitään.
tiistai 30. kesäkuuta 2009
lauantai 20. kesäkuuta 2009
Möttösen juhannusjuhlat
Eilinen päivä vietettiin siis Hyvinkäällä. Tänään oli tarkoitus viettää vähän juhannusta... no vietettiinhän me, mutta ei ihan niinkuin oli suunnitteltu.
Aamupäivällä lähdettiin tyttöjen kanssa metsälenkille. Valitsin reitin, jolla ei mitään metsästettävää ole näkynyt kertaakaan, jotta juhannuksen kunniaksi voisin minäkin vähän ottaa rennommin.
Koska päivä oli tarkoitettu epäonnistumaan, tuli jotakin mielenkiintoista vastaan jo heti alkulenkistä. Reilun puolen tunnin puskaryskäämisen jälkeen alkoi takaisin tupsahdella toinen toistaan väsyneempiä ja vammautuneempia koiria. Muut selvisivät pienillä haavoilla ja pintanaarmuilla, paitsi Möttönen, josta näki heti, että nyt lähdetään lääkäriin. Lavasta puuttui 4 x 4 cm pala nahkaa. Möttönen oli juossut itsensä siihen kuntoon, että se ei meinannut kestää jaloillaan. En ollut varma johtuiko tila rasituksesta vai jostakin vammasta, joten jotakin piti keksiä ja nopeasti. Tilannehan olisi ollut kohtuullisen yksinkertainen, kannan Möttösen autolle (reilun 1 km päässä) ja sitten muut koirat kotiin ja Möttönen lääkäriin. Mutta kun tilanne ei ollut yksinkertainen... Buffy oli edelleen kateissa, ja oli jo ollut 15-20 min kauemmin kuin muut. Koska Buffyn tila on mikä on, ensimmäisenä ajatuksena mielessä oli, että nyt on Punkero jäänyt metsään toisen kerran, jalat ovat taas halvaantuneet. Mietin asiaa... autolla ei paikalle päässyt... vienkö koirat autoon, ja tulen etsimään Punkeroa... mutta miten pärjäävät muut sen aikaa keskellä korpea autossa. Ajanko muut koirat kotiin, ja tulen etsimään Punkeroa... ei, mikään ei tuntunut järkevältä ratkaisulta. Lopulta päätin soittaa Simpun ja Vallun omistajalle Hannalle... pääsisikö Hanna hakemaan Möttösen ja kenties viemään lääkäriin. Hanna lupautui. Siinä puhelimessa asiaa miettiessämme Punkero saapuikin paikalle ja varsin hyväkuntoisena, helpotus oli niin suuri, että minulta meinasi jalat pettää alta. Kiitos Johannalle vielä kerran tarjotusta avusta, jota sitten ei onneksi tarvittukaan.
Niinpä sitten aloitimme hoippuvan matkan kohti autoa. Jouduin välillä kantamaan hoippuvaa Möttöstä, Hillitsemään uuteen ajoon pyrkivää Hilleriä ja kannustamaan väsynyttä Buffya. Päästyäme autolle, jossa koirat saivat vettä, Möttönenkin piristyi. Yllättäen saimme päivystävän eläinlääkärin heti kiinni ja Möttönen pääsi tikkaukseen lähes heti.
Aluksi näytti pahalta, ihoa puuttui varsin iso pala, minne lie kadonnut. Kiitos onnistuneen laihdutuskuurin, tai minkä lie... Möttösen löydä nahka osoittautui varsin joustavaksi ja haava saatiinkin melko sujuvasti ommeltua kiinni. Tarvittiin kuitenkin kahdeksan tikkiä.
Siinä jäi sitten väliin mökkeily, saunominen ja grillaaminen, mutta pääasia on toki se, että mitään tuon vakamapaa ei tapahtunut. Möttönen alkoi heräilemään alkuillasta. Alkuun tuo oli varsin surkea ja kipeän oloinen, mutta saatuaan ruokaa (jep, todellakin, ruokaa Möttönen halusi aivan ensimmäiseksi) elämä alkoi hiljalleen voittamaan. Jalka ei vaikuta kipeältä, mitä nyt tikit tietysti kiristävät. Hilleri meni aivan paniikkiin Möttösen tilasta. Hilleri vapisi ja tutisi, eikä tullut lähellekään nukkuvaa Möttöstä. Varmasti osasyynä oli lääkkeet, joille Möttönen haisee, sen sijaan Clea ja Buffy näyttivät siltä, että aikovat päästä heräilevän Möttösen tuskistaan. Nyt tilanne on kuitenkin taas ihan normaali, ja Möttönen nukkuu Puuha Pete paita päällään rauhallisena sängyssä. Eiköhän tämä tästä, tosin heinäkuun näyttelyt jäävät nyt väliin, mikä harmittaa. Täytyy sitten ehkä katselle tilalle Hillerille jotakin juoksukisoja.
Aamupäivällä lähdettiin tyttöjen kanssa metsälenkille. Valitsin reitin, jolla ei mitään metsästettävää ole näkynyt kertaakaan, jotta juhannuksen kunniaksi voisin minäkin vähän ottaa rennommin.
Koska päivä oli tarkoitettu epäonnistumaan, tuli jotakin mielenkiintoista vastaan jo heti alkulenkistä. Reilun puolen tunnin puskaryskäämisen jälkeen alkoi takaisin tupsahdella toinen toistaan väsyneempiä ja vammautuneempia koiria. Muut selvisivät pienillä haavoilla ja pintanaarmuilla, paitsi Möttönen, josta näki heti, että nyt lähdetään lääkäriin. Lavasta puuttui 4 x 4 cm pala nahkaa. Möttönen oli juossut itsensä siihen kuntoon, että se ei meinannut kestää jaloillaan. En ollut varma johtuiko tila rasituksesta vai jostakin vammasta, joten jotakin piti keksiä ja nopeasti. Tilannehan olisi ollut kohtuullisen yksinkertainen, kannan Möttösen autolle (reilun 1 km päässä) ja sitten muut koirat kotiin ja Möttönen lääkäriin. Mutta kun tilanne ei ollut yksinkertainen... Buffy oli edelleen kateissa, ja oli jo ollut 15-20 min kauemmin kuin muut. Koska Buffyn tila on mikä on, ensimmäisenä ajatuksena mielessä oli, että nyt on Punkero jäänyt metsään toisen kerran, jalat ovat taas halvaantuneet. Mietin asiaa... autolla ei paikalle päässyt... vienkö koirat autoon, ja tulen etsimään Punkeroa... mutta miten pärjäävät muut sen aikaa keskellä korpea autossa. Ajanko muut koirat kotiin, ja tulen etsimään Punkeroa... ei, mikään ei tuntunut järkevältä ratkaisulta. Lopulta päätin soittaa Simpun ja Vallun omistajalle Hannalle... pääsisikö Hanna hakemaan Möttösen ja kenties viemään lääkäriin. Hanna lupautui. Siinä puhelimessa asiaa miettiessämme Punkero saapuikin paikalle ja varsin hyväkuntoisena, helpotus oli niin suuri, että minulta meinasi jalat pettää alta. Kiitos Johannalle vielä kerran tarjotusta avusta, jota sitten ei onneksi tarvittukaan.
Niinpä sitten aloitimme hoippuvan matkan kohti autoa. Jouduin välillä kantamaan hoippuvaa Möttöstä, Hillitsemään uuteen ajoon pyrkivää Hilleriä ja kannustamaan väsynyttä Buffya. Päästyäme autolle, jossa koirat saivat vettä, Möttönenkin piristyi. Yllättäen saimme päivystävän eläinlääkärin heti kiinni ja Möttönen pääsi tikkaukseen lähes heti.
Aluksi näytti pahalta, ihoa puuttui varsin iso pala, minne lie kadonnut. Kiitos onnistuneen laihdutuskuurin, tai minkä lie... Möttösen löydä nahka osoittautui varsin joustavaksi ja haava saatiinkin melko sujuvasti ommeltua kiinni. Tarvittiin kuitenkin kahdeksan tikkiä.
Siinä jäi sitten väliin mökkeily, saunominen ja grillaaminen, mutta pääasia on toki se, että mitään tuon vakamapaa ei tapahtunut. Möttönen alkoi heräilemään alkuillasta. Alkuun tuo oli varsin surkea ja kipeän oloinen, mutta saatuaan ruokaa (jep, todellakin, ruokaa Möttönen halusi aivan ensimmäiseksi) elämä alkoi hiljalleen voittamaan. Jalka ei vaikuta kipeältä, mitä nyt tikit tietysti kiristävät. Hilleri meni aivan paniikkiin Möttösen tilasta. Hilleri vapisi ja tutisi, eikä tullut lähellekään nukkuvaa Möttöstä. Varmasti osasyynä oli lääkkeet, joille Möttönen haisee, sen sijaan Clea ja Buffy näyttivät siltä, että aikovat päästä heräilevän Möttösen tuskistaan. Nyt tilanne on kuitenkin taas ihan normaali, ja Möttönen nukkuu Puuha Pete paita päällään rauhallisena sängyssä. Eiköhän tämä tästä, tosin heinäkuun näyttelyt jäävät nyt väliin, mikä harmittaa. Täytyy sitten ehkä katselle tilalle Hillerille jotakin juoksukisoja.
Hilleri jatkaa juoksuharjoituksia
Toisten kanssa asiat vaan ovat helppoja, toisten sitten vähemmän helppoja. Kun juoksemisesta on kyse, kuuluu Hilleri tuohon ensiksi mainittuun joukkoon.
Hilleri kävi ensimmäisen kerran tutustumassa ratapupuun viime syksynä Hyvinkään makkarajuoksuissa. Siellähän tuo äitinsä perässä pinkoi vähän ihmetellen, mutta varsin hyvää vauhtia. Lähtö tapahtui toki koppien edestä, ei kopista. Kaksi viikkoa sitten menimme sitten taas moikkaamaan ratapupua, tällä kertaa Tuomarinkartanolle. Hilleri juoksi ensin koppien läpi etusuoran, ja kun se sujui varsin hyvin, otettiin vielä 280 m avoimesta kopista niin, että veräjä oli kiinni, ja kohtuullisen mukavasti sujui sekin. Koska loppukesästä mahdollisuuten päästä Kartanolle ovat rajalliset, päätin hieman oikea opettelussa. Viime tiistaina sitten ilmoitin reippaasti Hillerin suoraan soolokokeeseen. Täytyy myöntää, että jännitti, ja kovasti... nolaammeko itsemme täysin. Hillerille mantteli selkään ja koppa päähän ja koppiin. Kopista kuului hurja ryske ja kolina. Kun veräjä aukesi, eoli Hillerillä pylly menosuuntaan päin. Sieltä Hilleri sitten sutjakasti selvitti itsensä ulos kolmella voltilla kerien ja eikun vieheen perään. Koska juoksu sujui hienosti, ei koppirytinöitä huomioitu, ja Hilleri läpäisi soolokokeen. Ja kun sitten vauhtiin päästiin, piti jatkaa.
Perjantaina Hyvinkäällä kisattiin ratajuoksun Pohjoismaiden mestaruudesta. Sinne sitten vaan Hilleri joukkoon, ryhmäkoetta suorittamaan. Saimme yhden ulkopuolisen kaverin ja toisena kaverina juoksi sitten Clea (Marjolle kiitos koiran lainasta). Ja taas jännitti. Olihan Hilleri toki juossut maastoissa kaverin kanssa, mutta rata on vähän eri asia, ja olihan Hyvinkään viehekin vähän eri juttu kuin Kartanon... jospa me nyt sitten tällä kertaa nolaamme itsemme... Hilleri koppiin varsin siististi ja sitten Clea kahden ihmisen voimin (Jarkolle kiitos avusta)... ja menoksi. Jännitin, miten päin Hilleri tällä kertaa tulee kopista, vai tuleeko ollenkaan. Tulihan Hilleri, ja ihan oikein päin ilman mitään viivytyksiä. Hienosti pinkoivat tytöt ja poika, Hilleri pinkaisi kärkeen heti alku metreillä ja säilytti helposti johtonsa. Viehettäkin pöllytettiin eikä tuo 350 m matka tuntunut Hilleriä juurikaan rasittaneen. Joten, yhtä koejuoksua vaille on nyt sitten Hillerin ratakirja. Toivottavasti pääsemme ensi tiistaina Kartanolle sen suorittamaan ja sitten heinäkuussa kisoihin.
Hilleri kävi ensimmäisen kerran tutustumassa ratapupuun viime syksynä Hyvinkään makkarajuoksuissa. Siellähän tuo äitinsä perässä pinkoi vähän ihmetellen, mutta varsin hyvää vauhtia. Lähtö tapahtui toki koppien edestä, ei kopista. Kaksi viikkoa sitten menimme sitten taas moikkaamaan ratapupua, tällä kertaa Tuomarinkartanolle. Hilleri juoksi ensin koppien läpi etusuoran, ja kun se sujui varsin hyvin, otettiin vielä 280 m avoimesta kopista niin, että veräjä oli kiinni, ja kohtuullisen mukavasti sujui sekin. Koska loppukesästä mahdollisuuten päästä Kartanolle ovat rajalliset, päätin hieman oikea opettelussa. Viime tiistaina sitten ilmoitin reippaasti Hillerin suoraan soolokokeeseen. Täytyy myöntää, että jännitti, ja kovasti... nolaammeko itsemme täysin. Hillerille mantteli selkään ja koppa päähän ja koppiin. Kopista kuului hurja ryske ja kolina. Kun veräjä aukesi, eoli Hillerillä pylly menosuuntaan päin. Sieltä Hilleri sitten sutjakasti selvitti itsensä ulos kolmella voltilla kerien ja eikun vieheen perään. Koska juoksu sujui hienosti, ei koppirytinöitä huomioitu, ja Hilleri läpäisi soolokokeen. Ja kun sitten vauhtiin päästiin, piti jatkaa.
Perjantaina Hyvinkäällä kisattiin ratajuoksun Pohjoismaiden mestaruudesta. Sinne sitten vaan Hilleri joukkoon, ryhmäkoetta suorittamaan. Saimme yhden ulkopuolisen kaverin ja toisena kaverina juoksi sitten Clea (Marjolle kiitos koiran lainasta). Ja taas jännitti. Olihan Hilleri toki juossut maastoissa kaverin kanssa, mutta rata on vähän eri asia, ja olihan Hyvinkään viehekin vähän eri juttu kuin Kartanon... jospa me nyt sitten tällä kertaa nolaamme itsemme... Hilleri koppiin varsin siististi ja sitten Clea kahden ihmisen voimin (Jarkolle kiitos avusta)... ja menoksi. Jännitin, miten päin Hilleri tällä kertaa tulee kopista, vai tuleeko ollenkaan. Tulihan Hilleri, ja ihan oikein päin ilman mitään viivytyksiä. Hienosti pinkoivat tytöt ja poika, Hilleri pinkaisi kärkeen heti alku metreillä ja säilytti helposti johtonsa. Viehettäkin pöllytettiin eikä tuo 350 m matka tuntunut Hilleriä juurikaan rasittaneen. Joten, yhtä koejuoksua vaille on nyt sitten Hillerin ratakirja. Toivottavasti pääsemme ensi tiistaina Kartanolle sen suorittamaan ja sitten heinäkuussa kisoihin.
perjantai 12. kesäkuuta 2009
Hillerin maastokisat
Niin, jotenkin unohtui tänne kirjoittaa Tihulan maastokauden avajaisista, josta aikaakin on vierähtänyt jo runsaat kaksi viikkoa.
Clea ja Hilleri pakattiin autoon ja suuntasimme Hyvinkäälle. Ohjelmassa oli EMM-karsintakilpailut, jotka tosin näille ponikokoisille ovat ihan tavalliset maastokisat, ne kun eivät mihinkään mestaruuskisoihin pääse juoksemaan, eivät enää edes Suomen Mestaruuksiin.
Cleasta mainittakoot heti, että Clea näemmä jatkaa taattuun Clea tyyliin tämänkin kauden.... hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä... maastokisoissa tämä tarkoittaa tietysti mutkien reipasta oikaisua. Tästä Clea onkin kehittänyt lähes taiteen, jota tuomarit tosin eivät tunnu arvostavan. Tällä kertaa tuli sitten ihan viimeinen sija Clean vapailla kuvioilla, joten ei niistä sen enempää.
Hillerillä oli vähän toisenlainen meno päällä. Hilleri seurasi viehettä millin tarkasti ja kun vielä arpaonni suosi sopivan nopeiden juoksuparien muodossa, mikäs siinä oli juostessa. Hilleri voitti sekä alkuerät, että finaalin näpsäköillä juoksuillaan, ja sai ensimmäisen maastokisa sertinsä. Pisteitä kertyi sen verran hyvin, että niillä olisi irronnut voitto myös oikeankokoisten narttujen kisassa. Mielenkiinnolla jään odottamaan jatkoa... kuinka kauan kestää, että Hillerikin keksii helpomman tien maaliin... sen verran äitinsä tytär on, että todennäköisesti ei kauan. Tulokset kisoista löytyvät täältä: Sattuman kennel
Clea ja Hilleri pakattiin autoon ja suuntasimme Hyvinkäälle. Ohjelmassa oli EMM-karsintakilpailut, jotka tosin näille ponikokoisille ovat ihan tavalliset maastokisat, ne kun eivät mihinkään mestaruuskisoihin pääse juoksemaan, eivät enää edes Suomen Mestaruuksiin.
Cleasta mainittakoot heti, että Clea näemmä jatkaa taattuun Clea tyyliin tämänkin kauden.... hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä... maastokisoissa tämä tarkoittaa tietysti mutkien reipasta oikaisua. Tästä Clea onkin kehittänyt lähes taiteen, jota tuomarit tosin eivät tunnu arvostavan. Tällä kertaa tuli sitten ihan viimeinen sija Clean vapailla kuvioilla, joten ei niistä sen enempää.
Hillerillä oli vähän toisenlainen meno päällä. Hilleri seurasi viehettä millin tarkasti ja kun vielä arpaonni suosi sopivan nopeiden juoksuparien muodossa, mikäs siinä oli juostessa. Hilleri voitti sekä alkuerät, että finaalin näpsäköillä juoksuillaan, ja sai ensimmäisen maastokisa sertinsä. Pisteitä kertyi sen verran hyvin, että niillä olisi irronnut voitto myös oikeankokoisten narttujen kisassa. Mielenkiinnolla jään odottamaan jatkoa... kuinka kauan kestää, että Hillerikin keksii helpomman tien maaliin... sen verran äitinsä tytär on, että todennäköisesti ei kauan. Tulokset kisoista löytyvät täältä: Sattuman kennel
tiistai 9. kesäkuuta 2009
Erkkariviikonloppu vietetty
No niin... sitä on sitten taas selvitty vuoden näyttelykohokohdasta, whippettien erikoisnäyttelystä. Ja jälleen kerran se pidettiin Tammelassa, Mustialan missä lie maatalouskoulussa. Matkaan lähdettiin koko teamin voimin varhain lauantaiaamuna, auto täynnä tavaraa... miten sitä tarviikin noin paljon rojua yhden viikonlopun viettämiseen?
Lauantaina 6.6. (Mara the Ponyn synttäripäivä muuten...) oli varsinainen virallinen erikoisnäyttely. Tuomarina nartuilla oli Olaf Knauber, joka kasvattaa Happy Hunter´s greyhoundeja Saksassa. Whippettejä oli ilmoitettu mukaan yli 160, joista kaksi, Clea ja Mexi, tulivat siis Tihulasta. Mustialassa vallitsi varsin perinteinen suomalainen kesäsää... + 6 astetta lämmintä, vesisadetta ja kylmää tuulta. Näyttelypäivä kesti aamusta klo 10.00 iltaan klo 18.00 asti, siinä kerkesi useampaan otteeseen tulla saunaa ja omaa lämmintä sänkyä ikävä. Koirat viettivät päivän häkeissään teltassa. Häkit oli kääritty peittoihin ja koiratkin vielä haalareihin ja takkeihin. Sattunnaisesti pilkahtanut aurinko lämmitti sen verran, että loppupäivästä siirsin koirat autoon, jossa niillä olikin varsin lämmintä nukkua. Cleaa ei kylmyys juurikaan haittaa, mutta kylmänarka Möttönen kieltäytyi täysin esiintymästä kehässä. Möttönen iski pyllynsä tukevasti maahan ja vetäytyi mahdollisimman pieneen kasaan ja kieltäytyi seisomasta tai liikkumasta. Edes namit eivät enää auttaneet tässä tilanteessa. Meitä ei siis todellakaan hemmoteltu whippetsäällä.
Möttönen otti osaa avoimeen luokkaan, johon oli ilmoitettu 36 narttua (tosin muutama oli jäänyt pois). Möttönen sai hienon arvostelun ja laatupalkinnon erinomainen, mutta ei sijoittunut tässä valtavan kokoisessa luokassa. Tuomari tuumasi Möttösestä näin:
" 2 years old white and red female of exellent type. Good combination of substance and elegance . Lovely head and expression with strong jaws, correct bite. Strong neck of exellent *jotakin mistä ei saa selvää*. Very elegant arch. Good forechest and depht of brisket. Exellent lenght of body. Well balanced angulation. Covering lots of ground while standing. Exellent side movement that could be some what more stable in rear action. Good temperament. Perfectly handled. Quality bitch with lots of livingpresence."
Clea otti osaa valioluokkaan, johon oli ilmoitettu 12 narttua. Möttösen ollessa "vain" quality bitch, Clea arvioitiin olevan laadultaan high quality bitch. Cleakaan ei luokassa sijoittunut, mutta sai toki laatupalkinnon erinomainen ja varsin mielyttävän arvostelun:
"6 years old blue fawn bitch of lovely quality and lots on ring presence. Very well balanced and sound. Typical head with femine expression. Strong jaws, correct bite. Strong neck. Exellent lenght. Going perfectly to the shoulder. Exellent frontfill and backs(?). Fluent outlines. Exellent bone substance. Well balanced angulations both front and rear. Good temperament. Very easy handled. High quality bitch."
Clean lapsista mukana olivat myös Hilma, Pinja ja Toffo. Pinja ja Hilma ottivat osaa narttujen avoimeen luokkaan. Nekin palkittiin Möttösen ohelle laatupalkinnolla erinomainen, mutta nekään eivät sijoittuneet. Molemmat saivat hyvät arvostelut. Toffo otti osaa urosten avoimeen luokkaan, jossa tuomarina oli Kerrie Kuper Amerikasta. Toffo oli liian kookas tuomarin makuun ja sai tyytyä laatupalkintoon erittäin hyvä.
Lauantain tulokset kokonaisuudessaan löytävät täältä.
Yövyimme Mustialassa ja toki Ison Piipun juomatarjontaankin piti tutustua... oli muuten hyvää kuivaa päärynäsiideriä tarjolla, suosittelen.
Sunnuntaiaamu valkeni huomattavasti lupaavampana kuin edellinen päivä. Aurinko jaksoi paistaa jo varsin pitkiäkin jaksoja, eikä sadettakaan saatu. Ajoittain lämpötila kohosi jopa lähelle sellaista, jota voisi jo kutsua kuumaksi. Monet onnistuivat polttamaan nahkansa, mutta eipä se tainnut ketään haitata... tunnelma oli lauantaihin verrattuna selvästi leppoisampi ja hilpeämpi, kiitos auringon. Aurinko teki päivästä todella viihtyisän ja nautittavan... ja toki viihtyvyyteen vaikutti myös ne hyvät järjestelyt, joista iso kiitos taas jälleen kerran järjestäjille (ihan yhtä sujuvat olivat toki järjestelyt lauantainakin, mutta ne jäivät vähän kylmän sään varjoon).
Sunnuntaina vuorossa oli whippettien Open Show, eli epävirallinen erikoisnäyttely. Tuomarin nartuilla oli Kerrie Kuper, from USA, joka kasvattaa whippettejä Karasar nimellä. Whippettejä oli ilmoitettu muistaakseni jotakin 130, ja Tihulasta mukana olivat Möttönen, Clea ja nyt myös Hilleri.
Möttönen otti jälleen osaa avoimeen luokkaan, johon tällä kertaa narttuja oli ilmoitettu "vain" 22. Auringossa viihtyvä Möttönen oli ihan oma hilpeä itsensä taas ja suoritti kaikki vaaditut kuviot asiallisesti. Möttönen oli luokan 4. ja sai kunniapalkinnon. Möttönen myös kutsuttiin osallistumaan paras pää ja ilme -kilpailuun. Tuomarin mielestä Möttönen oli ihan jees, mutta olisi voinut olla pienempi ja lyhyempi.
"Larger type whippet girl, a shade longer than ideal. Very attractive colour and pretty head. Moves well going around. Difficult to evaluate movement comming towards. Pretty type."
Clea otti osaa valioluokkaan, ja tuntui mielyttävän tuomari tällä kertaa tytärtään enemmän. Valioluokaan oli ilmoitettu 11 narttua, joista muutama oli jäänyt pois.
"Larger, longer, broodbitch type whippet girl. Very attractive and moves freely. Correct bone for size and pleasing personality."
Päivän yllätyksestä vastasi Hilleri. Clean sijasta ilmoitin tällä kertaa Hillerin käyttöluokkaan. Osallistumisoikeuden Hilleri ansaitsi viimevuotisella juuri ja juuri hyväksytyllä suorituksellaan maastokisoita. Vähän nolotti ilmoittaa Hilleriä käyttökoiraksi tuolla tuloksella, mutta onneksi Hilleri pari viikkoa sitten osoitti olevansa kelpo ainesta käyttökoiraksi voittamalla Hyvinkäällä maastokisat ja saaden näin paremman oikeutuksen tulla kutsutuksi käyttöwhippetiksi. Jos Hillerin maastokisavoitto ei tullut yllätyksenä minulle, niin käyttöluokan voitto tuli. Voiton ja kunniapalkinnon lisäksi Hilleri vielä kutsuttiin kilpailemaan sekä paraasta päästä ja ilmeestä, että parhaista liikkeistä. Kummassakaan kisassa ei tosin voittoa tullut, mutta parasnarttu kisassa Hilleri valittiin jatkoon kerta toisensa jälkeen, ja lopulta Hilleri poistettiin kehästä kun enää kuusi narttua oli jäljellä... huikea suoritus Tihulan nälkäkurjelta olla 6. tuossa valtavassa laatunarttumäärässä. Tuomari tuntui tykkäävän laiheliinista varsin paljon...
"Curvy whippet girl with exellent side gait and correct topline. Beautiful head and eye with strong underjaw. Could use a shade more bone for size, but overall quality exellent."
Sunnuntaina Clean lapsista mukana oli Hillerin ja Möttösen lisäksi vain Pinja. Pinja sai hyvän arvostelun avoimessa luokassa, mutta ei sijoittunut.
Kaikki tulokset löytyvät täältä.
Kamerallisia ihmisiä näkyi paikalla useampiakin, täytyy toivoa, että jonkun kamerasta löytyy myös kuvia Tihulaisista, laittelen niitä sitten tänne tai kotisivuille.
Onnittelut kaikille menestyneille ja järjestäjille taas iso kiitos hienosta työstä.
Päätän erkkariraportin Tihulasta tähän...
Lauantaina 6.6. (Mara the Ponyn synttäripäivä muuten...) oli varsinainen virallinen erikoisnäyttely. Tuomarina nartuilla oli Olaf Knauber, joka kasvattaa Happy Hunter´s greyhoundeja Saksassa. Whippettejä oli ilmoitettu mukaan yli 160, joista kaksi, Clea ja Mexi, tulivat siis Tihulasta. Mustialassa vallitsi varsin perinteinen suomalainen kesäsää... + 6 astetta lämmintä, vesisadetta ja kylmää tuulta. Näyttelypäivä kesti aamusta klo 10.00 iltaan klo 18.00 asti, siinä kerkesi useampaan otteeseen tulla saunaa ja omaa lämmintä sänkyä ikävä. Koirat viettivät päivän häkeissään teltassa. Häkit oli kääritty peittoihin ja koiratkin vielä haalareihin ja takkeihin. Sattunnaisesti pilkahtanut aurinko lämmitti sen verran, että loppupäivästä siirsin koirat autoon, jossa niillä olikin varsin lämmintä nukkua. Cleaa ei kylmyys juurikaan haittaa, mutta kylmänarka Möttönen kieltäytyi täysin esiintymästä kehässä. Möttönen iski pyllynsä tukevasti maahan ja vetäytyi mahdollisimman pieneen kasaan ja kieltäytyi seisomasta tai liikkumasta. Edes namit eivät enää auttaneet tässä tilanteessa. Meitä ei siis todellakaan hemmoteltu whippetsäällä.
Möttönen otti osaa avoimeen luokkaan, johon oli ilmoitettu 36 narttua (tosin muutama oli jäänyt pois). Möttönen sai hienon arvostelun ja laatupalkinnon erinomainen, mutta ei sijoittunut tässä valtavan kokoisessa luokassa. Tuomari tuumasi Möttösestä näin:
" 2 years old white and red female of exellent type. Good combination of substance and elegance . Lovely head and expression with strong jaws, correct bite. Strong neck of exellent *jotakin mistä ei saa selvää*. Very elegant arch. Good forechest and depht of brisket. Exellent lenght of body. Well balanced angulation. Covering lots of ground while standing. Exellent side movement that could be some what more stable in rear action. Good temperament. Perfectly handled. Quality bitch with lots of livingpresence."
Clea otti osaa valioluokkaan, johon oli ilmoitettu 12 narttua. Möttösen ollessa "vain" quality bitch, Clea arvioitiin olevan laadultaan high quality bitch. Cleakaan ei luokassa sijoittunut, mutta sai toki laatupalkinnon erinomainen ja varsin mielyttävän arvostelun:
"6 years old blue fawn bitch of lovely quality and lots on ring presence. Very well balanced and sound. Typical head with femine expression. Strong jaws, correct bite. Strong neck. Exellent lenght. Going perfectly to the shoulder. Exellent frontfill and backs(?). Fluent outlines. Exellent bone substance. Well balanced angulations both front and rear. Good temperament. Very easy handled. High quality bitch."
Clean lapsista mukana olivat myös Hilma, Pinja ja Toffo. Pinja ja Hilma ottivat osaa narttujen avoimeen luokkaan. Nekin palkittiin Möttösen ohelle laatupalkinnolla erinomainen, mutta nekään eivät sijoittuneet. Molemmat saivat hyvät arvostelut. Toffo otti osaa urosten avoimeen luokkaan, jossa tuomarina oli Kerrie Kuper Amerikasta. Toffo oli liian kookas tuomarin makuun ja sai tyytyä laatupalkintoon erittäin hyvä.
Lauantain tulokset kokonaisuudessaan löytävät täältä.
Yövyimme Mustialassa ja toki Ison Piipun juomatarjontaankin piti tutustua... oli muuten hyvää kuivaa päärynäsiideriä tarjolla, suosittelen.
Sunnuntaiaamu valkeni huomattavasti lupaavampana kuin edellinen päivä. Aurinko jaksoi paistaa jo varsin pitkiäkin jaksoja, eikä sadettakaan saatu. Ajoittain lämpötila kohosi jopa lähelle sellaista, jota voisi jo kutsua kuumaksi. Monet onnistuivat polttamaan nahkansa, mutta eipä se tainnut ketään haitata... tunnelma oli lauantaihin verrattuna selvästi leppoisampi ja hilpeämpi, kiitos auringon. Aurinko teki päivästä todella viihtyisän ja nautittavan... ja toki viihtyvyyteen vaikutti myös ne hyvät järjestelyt, joista iso kiitos taas jälleen kerran järjestäjille (ihan yhtä sujuvat olivat toki järjestelyt lauantainakin, mutta ne jäivät vähän kylmän sään varjoon).
Sunnuntaina vuorossa oli whippettien Open Show, eli epävirallinen erikoisnäyttely. Tuomarin nartuilla oli Kerrie Kuper, from USA, joka kasvattaa whippettejä Karasar nimellä. Whippettejä oli ilmoitettu muistaakseni jotakin 130, ja Tihulasta mukana olivat Möttönen, Clea ja nyt myös Hilleri.
Möttönen otti jälleen osaa avoimeen luokkaan, johon tällä kertaa narttuja oli ilmoitettu "vain" 22. Auringossa viihtyvä Möttönen oli ihan oma hilpeä itsensä taas ja suoritti kaikki vaaditut kuviot asiallisesti. Möttönen oli luokan 4. ja sai kunniapalkinnon. Möttönen myös kutsuttiin osallistumaan paras pää ja ilme -kilpailuun. Tuomarin mielestä Möttönen oli ihan jees, mutta olisi voinut olla pienempi ja lyhyempi.
"Larger type whippet girl, a shade longer than ideal. Very attractive colour and pretty head. Moves well going around. Difficult to evaluate movement comming towards. Pretty type."
Clea otti osaa valioluokkaan, ja tuntui mielyttävän tuomari tällä kertaa tytärtään enemmän. Valioluokaan oli ilmoitettu 11 narttua, joista muutama oli jäänyt pois.
"Larger, longer, broodbitch type whippet girl. Very attractive and moves freely. Correct bone for size and pleasing personality."
Päivän yllätyksestä vastasi Hilleri. Clean sijasta ilmoitin tällä kertaa Hillerin käyttöluokkaan. Osallistumisoikeuden Hilleri ansaitsi viimevuotisella juuri ja juuri hyväksytyllä suorituksellaan maastokisoita. Vähän nolotti ilmoittaa Hilleriä käyttökoiraksi tuolla tuloksella, mutta onneksi Hilleri pari viikkoa sitten osoitti olevansa kelpo ainesta käyttökoiraksi voittamalla Hyvinkäällä maastokisat ja saaden näin paremman oikeutuksen tulla kutsutuksi käyttöwhippetiksi. Jos Hillerin maastokisavoitto ei tullut yllätyksenä minulle, niin käyttöluokan voitto tuli. Voiton ja kunniapalkinnon lisäksi Hilleri vielä kutsuttiin kilpailemaan sekä paraasta päästä ja ilmeestä, että parhaista liikkeistä. Kummassakaan kisassa ei tosin voittoa tullut, mutta parasnarttu kisassa Hilleri valittiin jatkoon kerta toisensa jälkeen, ja lopulta Hilleri poistettiin kehästä kun enää kuusi narttua oli jäljellä... huikea suoritus Tihulan nälkäkurjelta olla 6. tuossa valtavassa laatunarttumäärässä. Tuomari tuntui tykkäävän laiheliinista varsin paljon...
"Curvy whippet girl with exellent side gait and correct topline. Beautiful head and eye with strong underjaw. Could use a shade more bone for size, but overall quality exellent."
Sunnuntaina Clean lapsista mukana oli Hillerin ja Möttösen lisäksi vain Pinja. Pinja sai hyvän arvostelun avoimessa luokassa, mutta ei sijoittunut.
Kaikki tulokset löytyvät täältä.
Kamerallisia ihmisiä näkyi paikalla useampiakin, täytyy toivoa, että jonkun kamerasta löytyy myös kuvia Tihulaisista, laittelen niitä sitten tänne tai kotisivuille.
Onnittelut kaikille menestyneille ja järjestäjille taas iso kiitos hienosta työstä.
Päätän erkkariraportin Tihulasta tähän...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
