Hilleri jatkaa juoksuharjoituksia

Toisten kanssa asiat vaan ovat helppoja, toisten sitten vähemmän helppoja. Kun juoksemisesta on kyse, kuuluu Hilleri tuohon ensiksi mainittuun joukkoon.

Hilleri kävi ensimmäisen kerran tutustumassa ratapupuun viime syksynä Hyvinkään makkarajuoksuissa. Siellähän tuo äitinsä perässä pinkoi vähän ihmetellen, mutta varsin hyvää vauhtia. Lähtö tapahtui toki koppien edestä, ei kopista. Kaksi viikkoa sitten menimme sitten taas moikkaamaan ratapupua, tällä kertaa Tuomarinkartanolle. Hilleri juoksi ensin koppien läpi etusuoran, ja kun se sujui varsin hyvin, otettiin vielä 280 m avoimesta kopista niin, että veräjä oli kiinni, ja kohtuullisen mukavasti sujui sekin. Koska loppukesästä mahdollisuuten päästä Kartanolle ovat rajalliset, päätin hieman oikea opettelussa. Viime tiistaina sitten ilmoitin reippaasti Hillerin suoraan soolokokeeseen. Täytyy myöntää, että jännitti, ja kovasti... nolaammeko itsemme täysin. Hillerille mantteli selkään ja koppa päähän ja koppiin. Kopista kuului hurja ryske ja kolina. Kun veräjä aukesi, eoli Hillerillä pylly menosuuntaan päin. Sieltä Hilleri sitten sutjakasti selvitti itsensä ulos kolmella voltilla kerien ja eikun vieheen perään. Koska juoksu sujui hienosti, ei koppirytinöitä huomioitu, ja Hilleri läpäisi soolokokeen. Ja kun sitten vauhtiin päästiin, piti jatkaa.
Perjantaina Hyvinkäällä kisattiin ratajuoksun Pohjoismaiden mestaruudesta. Sinne sitten vaan Hilleri joukkoon, ryhmäkoetta suorittamaan. Saimme yhden ulkopuolisen kaverin ja toisena kaverina juoksi sitten Clea (Marjolle kiitos koiran lainasta). Ja taas jännitti. Olihan Hilleri toki juossut maastoissa kaverin kanssa, mutta rata on vähän eri asia, ja olihan Hyvinkään viehekin vähän eri juttu kuin Kartanon... jospa me nyt sitten tällä kertaa nolaamme itsemme... Hilleri koppiin varsin siististi ja sitten Clea kahden ihmisen voimin (Jarkolle kiitos avusta)... ja menoksi. Jännitin, miten päin Hilleri tällä kertaa tulee kopista, vai tuleeko ollenkaan. Tulihan Hilleri, ja ihan oikein päin ilman mitään viivytyksiä. Hienosti pinkoivat tytöt ja poika, Hilleri pinkaisi kärkeen heti alku metreillä ja säilytti helposti johtonsa. Viehettäkin pöllytettiin eikä tuo 350 m matka tuntunut Hilleriä juurikaan rasittaneen. Joten, yhtä koejuoksua vaille on nyt sitten Hillerin ratakirja. Toivottavasti pääsemme ensi tiistaina Kartanolle sen suorittamaan ja sitten heinäkuussa kisoihin.