Siinä se meni sitten, kesä. Kesällä, kuten nyt yleensä kesällä on, oli paljon tekemistä. Piti leikata nurmikkoa, ja leikata vähän lisää ja välissä korjata ja huoltaa leikkuria. Piti kaivella kukkia esiin rikkaruohojen seasta ja sen sellaista... kyllä te tiedätte, sitä kaikkea mitä ihmiset nyt yleensä tekevä, normaalit ihmiset. No, minulla jäi 90 % suunnitelluista jutuista tekemättä..., tosin ketä se kiinnostaa... paitsi kenties julkisivulautakuntaa ja noita kymmeniä siistejä naapureita tässä ympärillä. Mutta täytyyhän jokaisella kadulla asua se musta lammas... mistä muut muuten tietäisivät, että he ovat hoitaneet asiansa kunnolla.
Mistähän saisi ostettua vuorokauteen lisätunteja? Jos joku tietää, laittakaa postia tulemaan ja kertokaa minullekin. Palkkiota ei tosin makseta. Tai, ehkä, parhaan idean lähettäneelle voisin tarjota viikon työleirin täällä, ja ihan ilmaiseksi. Kaljat sisältyvät ylläpitoon kohtuuden rajoissa.
Inhoan syksyä... sadetta, pimeyttä, kuraa, ja mikä pahinta, syksyä seuraa jotakin vielä kamalampaa, talvi.
Mistähän saisi ostettua vuorokauteen lisätunteja? Jos joku tietää, laittakaa postia tulemaan ja kertokaa minullekin. Palkkiota ei tosin makseta. Tai, ehkä, parhaan idean lähettäneelle voisin tarjota viikon työleirin täällä, ja ihan ilmaiseksi. Kaljat sisältyvät ylläpitoon kohtuuden rajoissa.
Inhoan syksyä... sadetta, pimeyttä, kuraa, ja mikä pahinta, syksyä seuraa jotakin vielä kamalampaa, talvi.
No se siitä, asia lienee tuli kaikille selväksi, **tuttaa ja rankasti, masentaa, ahdistaa... mutta ehkä nuo hommat voivat odottaa ensi kesään, näkyypä sitten työn jälki paremmin, kun on tönö entistä räjäisempi. Vastahan nuo tekemiset ovat olleet pari vuotta "täyttyy tehdä" -listalla. Minnepä tässä kiire on, valmiissa maailmassa.
Sitten kuulumisiin. Vaikka, eipä täällä mitään erityistä ole tapahtunut.
Vähänlaisesti tuli kesän aikana harrastettua... no money, no funny... kuten joskus alakouluikäisenä hoimme, kun emme muutakaan enklantia osanneet. Kiva, etten ihan turhaan ole viettänyt aikaa vuosi kausia erilaisissa oppilaitoksissa, jotakin sentään jäi mieleen. Jep, jos en ollut töissä ja siksi estynyt harrastamasta, niin sitten oli rahat loppu, tai vaihtoehtoisesti maastokisoissa tai näyttelyissä sellaiset tuomarit, joiden ymmärrys whippeteistä ei ole kehittynyt niin korkealle tasoille kuin minulla. Ja jotakin vaikutusta taisi rakkailla Skodillanikin olla harrastamisen vähyyteen, yhteistyösopimukset olleet vähän katkolla. Siinäpä se kesä vierähti, töitä tehden, ruohoa leikaten ja Skodia kiroten. Mutta luulen, että ei se näitä päätähtiä ollenkaan haitannut. Tihulaiset viettivät mukavan kesän lenkkeillen metsissä ja aurinkoa pihalla ottaen, Hilleri Skodan katolla. Sadepäivät vietimme sisällä, kuka missäkin ja kuivina. Katto pitää ainakin vielä toistaiseksi sadetta.
Jaa-a mitähän sitä sitten kesästä kertoisi? Aloitetaan nyt vaikka iloisilla uutisilla.
Elokuussa Hilleri käväisi kolmansissa maastokisoissaan, Tampereella (tai no, virallisesti taisimme olla Tottijärvellä, joka sijaitsee Nokialla, kai?) Hilleri viiletti sujuvasti taas voittoon, ja sai toisen sertinsä. "Kannustimena" taisi toimia uhkaus, että ilman menestystä saa juosta kotiin. Tämä "kannustin" taas johtuu siitä, että olen saanut sitä mitä ole tilannut. Joskus aikoinaan nimittäin toivoin, että saisinpa whippetin, jolla on Buffyn vietti ja Clean fysiikka. Näin jälkeen päin ajatellen, olisinpa sittenkin toivonut ahkerammin sitä isoa lottovoittoa. Koira, joka elää vain metsästykselle ja omaa sellaisen fysiikan, että kunto ei lopu koskaan, ei välttämättä ole niitä mukavimpia, tai ei ainakaan helpoimpia vapaana pidettäviä. Ja vapaanahan kilpailevaa whippettiä on pidettävä jos sille edes jonkinlaisen kunnon, motoriikan ja nopeuden aikoo saada. Hillerin kanssa metsälenkin tahtoo sujua siihen malliin, että autolla sanotaan heippa, ja sitten seuraavan kerran tavataan autolla parin tunnin päästä, ellei Hillerin tielle osu pupua, jonka se paimentaa kavereille listittäväksi... silloin Hilleriä saattaa nähdä vähän useammin lenkin aikana. Jossakin vaiheessa kesää tilanne meni jo niin villiksi, että Hilleri-Killeri vietti muutaman viikon hihna-arestissa, jotta vähän viilenisi. Viilenihän se, vähän. Jos neiti päättää, ettei vieheen perässä juokseminen kiinnosta, saatan saada jonkin asteisen raivarin... loppuu nimittäin sitten myös metsäilyt Hillerin kohdalta.
Radallakin Hilduri kävi. Käytiin kolmen koejuoksun verran ja ollaanpa ehditty yksi kisakin jo käydä, toinenkin piti jo olla, mutta Hilleri kolhaisi tassunsa, enkä sitä arvannut radalle laittaa viime viikonloppuna. Hilleri juoksu debyyttijuoksunsa erittäin nätisti, aikaa 280 m matkalla kului 19,70 sekuntia... eihän tuolla ajalla voittoja irtoa, mutta näyttelylinjaiseksi varsin kelvollista vauhtia. Ja onpa tuo jonkinlainen jalostuksellinen voittokin... tytär on 0,09 sekuntia äitiään nopeampi. Eiköhän tuo aika tuosta vielä vähän tipu kun Hilleri oppii lähtemään kopista reippaammin ja juoksemaan lähempänä kiskoa. Suunnitelmissa olisi vielä kahdet ratakisat käydä kokeilemassa, jos terveenä pysytään eikä juoksuaika ala. Osaistuipa Hilleri pari viikkoa sitten näyttelyynkin Tervakoskella. Avoimesta luokasta tuli ERI ihan hyvällä arvostelulla, mutta ei sijoitusta. Hillerillä vaan on kovasti ongelmia ymmärtää tuota näyttelypönötystä, Hilleri haluaa juosta ja riehua, eikä patsastella paikallaan.
Sitten kuulumisiin. Vaikka, eipä täällä mitään erityistä ole tapahtunut.
Vähänlaisesti tuli kesän aikana harrastettua... no money, no funny... kuten joskus alakouluikäisenä hoimme, kun emme muutakaan enklantia osanneet. Kiva, etten ihan turhaan ole viettänyt aikaa vuosi kausia erilaisissa oppilaitoksissa, jotakin sentään jäi mieleen. Jep, jos en ollut töissä ja siksi estynyt harrastamasta, niin sitten oli rahat loppu, tai vaihtoehtoisesti maastokisoissa tai näyttelyissä sellaiset tuomarit, joiden ymmärrys whippeteistä ei ole kehittynyt niin korkealle tasoille kuin minulla. Ja jotakin vaikutusta taisi rakkailla Skodillanikin olla harrastamisen vähyyteen, yhteistyösopimukset olleet vähän katkolla. Siinäpä se kesä vierähti, töitä tehden, ruohoa leikaten ja Skodia kiroten. Mutta luulen, että ei se näitä päätähtiä ollenkaan haitannut. Tihulaiset viettivät mukavan kesän lenkkeillen metsissä ja aurinkoa pihalla ottaen, Hilleri Skodan katolla. Sadepäivät vietimme sisällä, kuka missäkin ja kuivina. Katto pitää ainakin vielä toistaiseksi sadetta.
Jaa-a mitähän sitä sitten kesästä kertoisi? Aloitetaan nyt vaikka iloisilla uutisilla.
Elokuussa Hilleri käväisi kolmansissa maastokisoissaan, Tampereella (tai no, virallisesti taisimme olla Tottijärvellä, joka sijaitsee Nokialla, kai?) Hilleri viiletti sujuvasti taas voittoon, ja sai toisen sertinsä. "Kannustimena" taisi toimia uhkaus, että ilman menestystä saa juosta kotiin. Tämä "kannustin" taas johtuu siitä, että olen saanut sitä mitä ole tilannut. Joskus aikoinaan nimittäin toivoin, että saisinpa whippetin, jolla on Buffyn vietti ja Clean fysiikka. Näin jälkeen päin ajatellen, olisinpa sittenkin toivonut ahkerammin sitä isoa lottovoittoa. Koira, joka elää vain metsästykselle ja omaa sellaisen fysiikan, että kunto ei lopu koskaan, ei välttämättä ole niitä mukavimpia, tai ei ainakaan helpoimpia vapaana pidettäviä. Ja vapaanahan kilpailevaa whippettiä on pidettävä jos sille edes jonkinlaisen kunnon, motoriikan ja nopeuden aikoo saada. Hillerin kanssa metsälenkin tahtoo sujua siihen malliin, että autolla sanotaan heippa, ja sitten seuraavan kerran tavataan autolla parin tunnin päästä, ellei Hillerin tielle osu pupua, jonka se paimentaa kavereille listittäväksi... silloin Hilleriä saattaa nähdä vähän useammin lenkin aikana. Jossakin vaiheessa kesää tilanne meni jo niin villiksi, että Hilleri-Killeri vietti muutaman viikon hihna-arestissa, jotta vähän viilenisi. Viilenihän se, vähän. Jos neiti päättää, ettei vieheen perässä juokseminen kiinnosta, saatan saada jonkin asteisen raivarin... loppuu nimittäin sitten myös metsäilyt Hillerin kohdalta.
Radallakin Hilduri kävi. Käytiin kolmen koejuoksun verran ja ollaanpa ehditty yksi kisakin jo käydä, toinenkin piti jo olla, mutta Hilleri kolhaisi tassunsa, enkä sitä arvannut radalle laittaa viime viikonloppuna. Hilleri juoksu debyyttijuoksunsa erittäin nätisti, aikaa 280 m matkalla kului 19,70 sekuntia... eihän tuolla ajalla voittoja irtoa, mutta näyttelylinjaiseksi varsin kelvollista vauhtia. Ja onpa tuo jonkinlainen jalostuksellinen voittokin... tytär on 0,09 sekuntia äitiään nopeampi. Eiköhän tuo aika tuosta vielä vähän tipu kun Hilleri oppii lähtemään kopista reippaammin ja juoksemaan lähempänä kiskoa. Suunnitelmissa olisi vielä kahdet ratakisat käydä kokeilemassa, jos terveenä pysytään eikä juoksuaika ala. Osaistuipa Hilleri pari viikkoa sitten näyttelyynkin Tervakoskella. Avoimesta luokasta tuli ERI ihan hyvällä arvostelulla, mutta ei sijoitusta. Hillerillä vaan on kovasti ongelmia ymmärtää tuota näyttelypönötystä, Hilleri haluaa juosta ja riehua, eikä patsastella paikallaan.
Hilleri Tuomarinkartanolla ensimmäisissä kisoissaan. Antille iso kiitos debyytin ikuistamisesta.Möttönen on käynyt muutaman näyttelyn. Ei ole juurikaan kunnian kukko laulanut... olkavarsia on ruvettu haukkumaan liian suoriksi, ongelma josta ei ennen tätä kesää ole mainittu kertaakaan. Mutta kai se sitten on tullut esiin vasta nyt kun Möttönen on saavuttanut aikuismittansa. Ja sitten tuo koko... täytyy varmaan viedä Möttönen uusintamittaukseen, ja katsoa onko niitä senttejä tullut paljonkin lisää. Isohan tuo on ollut aina, mutta vasta nyt tänä kesänä siitä on tullut ongelma... Samaten lihavuudesta. Onhan Möttönen roteva ja tukevakin, mutta kuitenkin liikuntaa saaneen näköinen, terve ja lihaksikas. Tuntuu jotenkin karulta, että Möttöstä moititaan lihavaksi, ja annetaan siitä syystä huonompia laatupalkintoja, kun samaan aikaan kehässä palkitaan koiria, joista näkee jo kauas, että korttelin kiertoa enempää ei liikuntaa ole tarjolla... mutta niillä näkyy vaadittavat selkänikamat, Möttösellä ei. Kenties ei ole kenellekään tullut mieleen, että ne nikamat näkyvät myös, jos selässä ei ole lihaksen lihasta niitä peittämässä. Jos rotumääritelmässä lukee, että vahva ja leveä selkä, on vähän hassua rankaista sitten koiraa, jolla sellainen on. Mutta joo... se siitä. Näyttelyt on nyt tältä vuodelta käyty, ensi vuonna katsotaan sitten uudestaan mennäänkö vai jätetäänkö väliin. Ei viitsisi käydä kovin montaa 40 euroa maksavaa punaista nauhanpätkää hakemassa satojen kilometrien päästä vain siksi, että koira on liian iso... sen seikan toteamiseksi en tarvitse "asiantuntijoiden" lausuntoa, voin havaita sen itsekin, ja ilmaiseksi.
Mutta eipä hätää, onhan meillä Nipsu ensi vuotta varten. Nipsu täytää joulukuussa veteraani-ikään vaadittavat 8 vuotta. Ensi vuodeksi onkin suunnittelilla Nipsun come-back, Nipa-Piippanokka valloittaa kehät ja tiedä vaikka vielä veteraani-iällä sertejäkin keräisi, ainakin korkeuden pitäisi olla kelvollinen. Nipsulla on nyt menossa viimeinen kisakausi, tämän kunniaksi olisi tarkoitus, että käydään vielä Tuomarin kartanon maastokisoissa syyskuun lopulla.
Kesän mukavimmasta näyttelyuutisesta vastaa Hilma Cleantytär, ollen Kouvolassa VSP ja saaden toisen sertinsä. Minulla oli vähän sellainen kutina heti ensimmäisistä seisomisyrityksistä alkaen, että tästä tulee hyvä, sen verran oli tasapainoisen oloinen typykkä. Ja hyvä tuli, ja löysi vielä arvoisensa kodinkin.
Buffyn kesä on mennyt vaihtelevasti. Välillä on parempia päiviä, välillä huonompia. Kovasti jumittaa punkeron lihakset koko ajan, mutta hieronnalla asiaa voidaan vähän helpottaa ja pahimpina päivinä tarjotaan kipulääkettä.
Clean kesä on mennyt myös vähän lomailun merkeissä. Cleakin käväisi Tampereella maastoilemassa, tai lähinnä jo tutuksi tulleeseen tyyliinsä laittamalla mutkat suoriksi. Clea kun on ymmärtänyt tuon maastojuoksun tarkoituksen vähän väärin. Clea luulee, että tarkoituksena on saada viehe kiinni, eikä vain juosta sen perässä. Mutta ei tuosta järkeilystä koiraa voi moittiakaan. Radalla Clea toimi Hillerin juoksukaverina, mutta kisoihin ei Clea ole ehtinyt, eikä enää tällä kaudella ehdikään, nimittäin, Clea 6 vuotta, on elämänsä ensimmäisellä sairaslomalla. Clealla on vähän turhan hitaasti paraneva vamma välikämmenessä (?), ilmeisesti jonkinlainen nyrjädys tms. Ei se ole sitä jalkaa ontunut, mutta turvotusta tulee aina vähä pidemmän lenkin jälkeen. Joten nyt laitettiin loppukausi jäihin ja lenkit vähemmälle (on muuten hankalaa saada tuon ikäsitä ensikertalaista suostumaan sairaslomalle). Ensi kaudella sitten uudelleen, ja veteraanina. Jotenkin vaikea kuvitella, että Cleasta tulee veteraani, ei tuo sana ja Clea sovi ollenkaan yhteen. Näyttelyissä Clea ei ole käynyt, kun ei niissä mitään realistista haettavaa Clealle enää ole. Veteraanikehiin sitten parin vuoden päästä ja ehkä joitakin ulkomaan reissuja tehdään jo ennen sitäkin. Toki jos joku mielenkiintoinen tuomari tulee, käydään Clealle hakemassa arvostelu, mutta taitaa ne mielenkiintoisetkin kaikki jo tältä erää olla kokeiltu ja arviot saatu.
Buffyn kesä on mennyt vaihtelevasti. Välillä on parempia päiviä, välillä huonompia. Kovasti jumittaa punkeron lihakset koko ajan, mutta hieronnalla asiaa voidaan vähän helpottaa ja pahimpina päivinä tarjotaan kipulääkettä.
Clean kesä on mennyt myös vähän lomailun merkeissä. Cleakin käväisi Tampereella maastoilemassa, tai lähinnä jo tutuksi tulleeseen tyyliinsä laittamalla mutkat suoriksi. Clea kun on ymmärtänyt tuon maastojuoksun tarkoituksen vähän väärin. Clea luulee, että tarkoituksena on saada viehe kiinni, eikä vain juosta sen perässä. Mutta ei tuosta järkeilystä koiraa voi moittiakaan. Radalla Clea toimi Hillerin juoksukaverina, mutta kisoihin ei Clea ole ehtinyt, eikä enää tällä kaudella ehdikään, nimittäin, Clea 6 vuotta, on elämänsä ensimmäisellä sairaslomalla. Clealla on vähän turhan hitaasti paraneva vamma välikämmenessä (?), ilmeisesti jonkinlainen nyrjädys tms. Ei se ole sitä jalkaa ontunut, mutta turvotusta tulee aina vähä pidemmän lenkin jälkeen. Joten nyt laitettiin loppukausi jäihin ja lenkit vähemmälle (on muuten hankalaa saada tuon ikäsitä ensikertalaista suostumaan sairaslomalle). Ensi kaudella sitten uudelleen, ja veteraanina. Jotenkin vaikea kuvitella, että Cleasta tulee veteraani, ei tuo sana ja Clea sovi ollenkaan yhteen. Näyttelyissä Clea ei ole käynyt, kun ei niissä mitään realistista haettavaa Clealle enää ole. Veteraanikehiin sitten parin vuoden päästä ja ehkä joitakin ulkomaan reissuja tehdään jo ennen sitäkin. Toki jos joku mielenkiintoinen tuomari tulee, käydään Clealle hakemassa arvostelu, mutta taitaa ne mielenkiintoisetkin kaikki jo tältä erää olla kokeiltu ja arviot saatu.
Sellainen kesä meillä. Taidan lähteä jatkamaan vapaapäivää nurmikon leikkuun merkeissä, jos leikkuri suostuu yhteistyöhön.
Syksyn myötä voisi myös yrittää aktivoitua tälläkin taholla, ja kirjoitella vähän useammin meidän kuulumisia.
Lisään tähän vielä kaksi viikkoa sitten otetun kuvan lihavasta? Möttösestä (kuvannut Tervakoskella Kirsi Aalto):
